torstai 15. kesäkuuta 2017

Temppupoika Raku

Maanantaina meillä oli taas tempputreenit. Rakun uusin temppu, ympyrä/pyöri, on käsimerkistä poisoppimista vaille valmis ja Noran temppu on vielä opetteluvaiheessa. Noran temppu on sellainen, ettei tyttö jaksa kovin montaa toistoa kerralla, joten teenihetki menikin lähes täysin Rakun kanssa. Haiku pysyttelee suosiolla kauempana pois innokkaan kaksikon tieltä.

Temppuhetken piti olla nopea kahvinkeittymisen mittainen sessio, mutta alle 5 min kestäväksi tarkoitettu treenihetki venähtikin 15 - 20 minuuttiin. Poitsu oli koko tuon ajan niin tunteella mukana, etten malttanut olla kuvaamatta sitä myös videolle.



Volyymia isolle niin kehräys kuuluu selvemmin. ♥

"Ympyrä" on Rakun 19. osaama temppu, joka tulee kuitenkin valmiina numerolla 18, sillä toiseksi uusin on vielä käsimerkkien varassa ja kaipaa loppuhiomista. Missä vaiheessa se on ollut jo ainakin puoli vuotta.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Maksan maistuvuusongelma

Haiku on nirsoillut maksan kanssa viime vuoden lopusta lähtien. Haiku ja Raku saavat broilerinmaksaa kerran viikossa A-vitamiinin lähteenä ja ennen se oli Haiku-ahmatin yksi suosikkiruuista. Tosin, sille listalle on helppo päästä. Yhtäkkiä Haiku laittoi stopin maksan syönnille ja siitä lähtien viikottaiset maksa-annokset ovat olleet enemmän tai vähemmän taistelun aiheena. Olemme kokeilleet erilaisia keinoja maksanirsoilun voittamiseen:



1. Vähäisellä ruokinnalla oleminen

"Terve kissa ei tapa itseään nälkään täyden ruokakupin edessä" ja "Nälkä on paras mauste", sanotaan. Nirsoilun alettua ensimmäinen keino olikin tarjota ainoastaan maksaa niin kauan kunnes lautanen on syöty tyhjäksi. Kun aamupalalla tarjottu maksa ei maistunut, laitoin sen kelmun alle jääkaappiin odottamaan päiväruoka-aikaa. Haikulle maistuu normaalisti ruoka niin hyvin, ettei aterioita ole tarvinut jättää välistä nirsoilun vuoksi. Ajattelin, ettei Haiku-ahmatti kauaa jaksa nirsoilla.

Haiku kesti yllättävän pitkään, jopa 3 päivää, ennen kuin minä luovutin ensin. Tuona aikana se oli saanut n. teelusikallisen verran muuta ruokaa päivässä, että saisi edes jonkin verran energiaa. Paaston vaikutuksia kissaan ei ole tutkittu kovin laajasti ja yleinen liikkuva tieto onkin, että edes jotain pitäisi syödä päivän aikana, jottei kissalle pääse kehittymään rasvamaksaa kehon joutuessa käyttämään omia rasvavarastojaan ruuasta tulevan sijaan. Ylipainoiset kissat ovat rasvamaksan kehittymisessä suurimmassa riskiryhmässä, mutta niillekään ei ole tutkimuksen mukaan kehittynyt rasvamaksaa kuin vasta 5 viikon paaston jälkeen. Tutkimusten vähyydestä ja kapeudesta johtuen on kuitenkin suotavaa noudattaa ohjetta, että kissa saa syödäkseen edes vähän päivän aikana.

Koska Haikuun ei näyttänyt aterioiden skippaaminen vaikuttavan lainkaan, niin päätin siirtyä seuraavaan kikkaan meidän molempien parhaaksi.

2. Ruokahoukutin maksan vieressä

Toisena keinona oli laittaa maksan viereen nokare muuta ruokaa. Ajatuksena, että Haikun päästyä ruuan makuun se söisi paremmalla tuloksella myös vieressä olevaa maksaa. Tämä keino toimikin jonkin aikaa jopa niin hyvin, että hetken Haiku söi maksaa myös ilman houkutinta.

3. Maksan marinointi

Kissa päättää ruuan syömäkelpoisuuden sen hajun perusteella. Yksi keino nirsoilun voittamiseen onkin marinoida ruoka jollain toisella ruualla tai herkulla, mitä kissa syö mielellään. Vaikka tavallinen maksa ei maistuisi, moni kissa rakastaa pakastekuivattua maksaa. Helposti murenevan pakastekuivatun herkun avulla marinointi on helppoa. Raksupersoilla kissoilla raakaruokaan siirtymistä helpottaa nirsoilutilanteissa ruuan marinointi murskatuilla raksuilla.

Haluaisin mahdollisimman vähän käyttää ns. ylimääräisiä houkuttimia, joten marinoin maksan lohiöljyllä, jota kissat olisivat saaneet normaalisti myöhemmän aterian mukana. Lohiöljyä varten paloittelin maksan pieniksi suupaloiksi oman mukavuuteni turvaamiseksi, sillä Haikulla on tapa nostaa ruoka pois lautaselta ja lohiöljy sotkee lattian herkästi.

Lohiöljy on ollut tehokas maistuvuuden nostattaja. Rakukin on alkanut viime aikoina nirsoilemaan maksan kanssa, Haikun esimerkkiä noudattaen. Myös sillä tehoaa kastikkeena oleva lohiöljy, jota silloin tällöin herkistyn antamaan kuten myös muita houkuttimia, mitä kulloinkin käytän Haikun kanssa. Yleensä riittää, että poitsun jättää huomiotta. Kun Raku huomaa, ettei tule saamaan samoja etuuksia kuin Haiku, se tyytyy syömään maksan sellaisenaan.


Raku: "Hei mulle kans!"

Lohiöljykastike

Kuivattujen maksojen murskaus morttelilla

Maksan kuorrutus maksalla

4. Maksan kypsennys

Moni raakaa maksaa inhoava rakastaa kypsää maksaa. Kypsässä tuoksu muuttuu ja se pääsee kunnolla valloilleen. Myös Haiku söisi moitteetta kypsää maksaa, mutta mieluummin tarjoilen maksan muulla tavoin. Kypsennetyn maksan A-vitamiini ei poikkea oleellisesti raa'asta, joten määrä voi pysyä entisellään. Meillä on kokeiltu mikrokypsennystä sekä keittämistä, keitetty ei maistunut. Mikrokypsennys sotkee herkästi ja joillekin kissoille riittääkin pelkkä lämmitetty maksa.

5. Ruokaseos

Maksa pieniksi paloiksi silputtuna tai paloina ja sekoitettuna muuhun ruokaan (esim. yhdistää kaksi tai puolitoista ateriaa, riippuen kuinka monta ateriaa kisu saa päivän aikana) voi toimia myös. Haiku söisi mielellään Maukkaan sisäelinseosta, jossa on yhdistettynä maksa, sydän ja kivipiira. Seos ei kuitenkaan kaksi kertaa testattuna pysynyt kummallakaan Rakun sisällä, joten kokeilupötkön jälkeen sitä ei enää ostettu. Raku on aikoinaan syönyt seosta moitteetta, mutta jostain syystä ei kestä sitä enää.


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Technicolor-kantolaukku

Ostin viime Zooplus-tilauksen yhteydessä osittain heräteostoksena kisuille kantolaukun. Aikaisemmin olin vuosia kuljetusboksien vankkumaton kannattaja ja pidin laukkuja epäturvallisina. Mitä jos laukku repeää itsekseen tai kissa riehuu itsensä verkko-ovesta läpi? Ja kissasta on varmasti epämukavaa kun pohja painuu painon alla.

Ajan kuluessa lukemani kokemukset ovat olleet pikemminkin päinvastaisia. Täällä blogipuolellakin on ollut tarinoita bokseista, joista ihan yhtäkkiä on rikkoontunut katon kiinnikkeet ja kissa sitä myöten karannut, onneksi vain muutamaksi minuutiksi. Näiden tarinoiden jälkeen en ole enää mielelläni kantanut boksia ilman, että tuen pohjaa toisella kädellä. Tätä romahtamispelkoa on lieventänyt suojapussit, mitkä ainakin hidastaisivat karkaamista.

Ajatukseni ovat siirtyneet hiljalleen laukun suuntaan myös sen käytännöllisyyden vuoksi. Käytän kisuja hammaslääkärissä 100 km päässä ja matka taittuu lähes aina bussilla, joka tarkoittaa useiden satojen metrien kävelymatkaa. Tavararepun kanssa on varsin helppo vaihtaa kättä (olkalaukun kanssa todella hankalaa) kun toinen puutuu, mutta boksin kova neliskanttinen muoto ja kahvan kovuus tekevät pitkistä kävelyistä silti hieman epämieluisaa.

Niinpä kun lisäilin äidilleni hänen repputilauksiaan ostoskoriin, päädyin tutkailemaan myös meidän käyttöön sopivia laukkuja. Löysin kaksi silmääni miellyttävää laukkua, joista toinen karsiutui heti pois muovisten kiinnikkeiden vuoksi (Mustissa ja Mirrissä näyttää olevan pitkälti samanlainen metallikiinnikkeillä). Toisessa, Technicolor-kantolaukussa, plussaa oli myös vedenkestävä nailon-kangas ja tämä päätyi meille.


Laukku saapui litistettynä muovipussissa. Suljetussa pussissa käsittelyaineiden(?) haju oli päässyt voimistumaan huumaavaksi ja harmillisesti aiheutti Noralle kutinaa. Alkututustumisten jälkeen laukku majaili 9 päivää parvekkeella tuulettumassa.

Tuuletuksen jälkeen siirsin laukun tietokonehuoneeseen ja kissojen totutus laukkuun pääsi alkamaan.

"Herkkuja!"

"Tahtoo ulos!"

"No tän voin ottaa."

Aloitin totuttamaan kisuja laukkuun palkitsemalla siellä olosta. Ensin sinne menosta, sitten siitä kun kisu pysytteli kiltisti laukussa sen ollessa suljettunakin ja sitten sen jälkeen kun kisu ja laukku oli kuljetettu toiseen huoneeseen. Erityisen herkkuperso Raku on ollut todella innoissaan tästä uudesta leikistä ja menee laukkuun oma-aloitteisesti tietäessään, että sen jälkeen tulee herkku (ja aivan kuin poitsu tietäisi mistä kirjoitan, se meni juuri laukkuun makoilemaan kaavittuaan pohjaa hetken). Poitsu myös kehrää kun sitä kuljettaa huoneesta A huoneeseen B. Laukun pohja on jämäkkä eikä painu painon alla.

"Siellä se herkku on."

Sivuovi

Edestä

Olin ajatellut laukun pääsevän ensimmäiseen varsinaiseen käytännön testiin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kun lähdemme Noran kanssa näyttelyyn. Nora ei ole kuitenkaan ainakaan vielä yhtä innoissaan laukusta kuin Raku ja minun pitää myös olla varma, ettei pidempi olo laukussa tule aiheuttamaan kutinaa.

Metallikiinnikkeet, tärkeä plussa.

Laukku kapenee hieman kannettaessa kahvasta

Lisäturvaa: valjasremmi

4,5 kg kissan kanssa etenkin pitkillä matkoilla olkaremmi painaa sen verran, että suosin jo kotonaollessakin enemmän kahvaa. Kahva on miellyttävän tuntuinen kädessä ja siitä on helpompi saada hyvä ote kuin muovisten boksien kahvoista. Suuri iso plussa on myös valjasremmi, mikä tuo huomattavasti lisäturvaa. Remmi on lyhyt eikä kissa yllä tulemaan laukusta ulos.

Kokeilin remmiä Rakun ja Noran kanssa. Raku pelkää ulkona eniten, joten en ole tilannut sille omia Vänttisten valjaita, joten käytimme Haikun. Yllätyin miten hienosti poika käveli valjaatkin päällä ja herkkujen avulla ei aristanut lainkaan turvaremmiäkään. Nora taasen oli eri tapaus.

Valjaisiin totuttelua

Kivaa kun kaveri syö kaikki treeniherkut!

"Kiitti vaan hirveesti pöllö..."

"Mut hei, jos sä syöt kaikki namit niin mun ei tarvi enää pitää näitä valjaita?"

"Äääh."


 Laukussa hyvää on myös sivuovi, siitä on tosi näppärä ottaa kissa ulos silloin kun se on etukautta hankalaa.


"Mun vuoro!"

"Herkkua tänne suuntaan, kiitos!"

"Lisää!"


Remmi kiinni

Laukun ollessa maassa sisällä on hyvin tilaa

Pohja on irrotettava, helppo pestä


Kotikäytön perusteella olen tosi tyytyväinen laukkuun. Katsotaan, josko päästäisiin ulkoiluttamaan tuota kuukauden päästä. Sillä ehdolla, että Norakin alkaa viihtymään laukussa paremmin.

Tiivistettynä


+ Sivuovi, josta helppo ottaa yhteistyöhaluton kissa ulos
+ Turvaremmi, johon saa valjaat kiinnitettyä
+ Turvaremmin lyhyys
+ Vedenkestävyys
+ Olkaremmi ja kantokahva, varaa valita
+ Metallikiinnikkeet olkaremmissä
+ Tukeva pohja
+ Irrotettava pohjapehmuste

- Menee sivuilta lyttyyn nostettaessa, mikä voi hätäännyttää kissaa (mahtuu silti kääntymään)
- Boksia vaikeampi siivota esim. pissavahingon sattuessa
- Voimakas haju ostettaessa
- Ilman valjasremmin käyttöä riski karkaamiselle, kaipaa lukkoja vetoketjuihin