keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Jodi

Raakaruokkijat, lisätkää jodia kissojenne ruokavalioon, jos ette ole vielä lisänneet! Huomasin, että meillä oli jäänyt pois tämä yksi oleellinen osa. Osasyynä on ollut pelko liiallisesta jodin saannista ja toisena saamattomuus asiaan tarkemmin perehtymisestä. Suuret pahoitteluni.

Jodin merkitys elimistössä


Jodi on välttämätön mikrokivennäisaine, jota kilpirauhanen tarvitsee valmistaakseen kahta hormonia: tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Kilpirauhashormonien vaikutus on laaja-alainen, sillä ne kohdistuvat lämmönsäätelyyn, proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaan, kasvuun ja kehitykseen, verenkiertoelimistöön, vesi- ja elektrolyyttitasapainoon ja hermostoon.

Liian vähäinen jodin saanti voi aiheuttaa väsymystä, hitautta ja painonnousua sekä pennuilla kasvun ja kehityksen häiriötä. Lopulta jodin puute johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan ja suurentumaan, struumaan. Struuma voi tulla myös kilpirauhasen liikatoiminnan seurauksena. Kissoilla vajaatoiminta on harvinaista, mutta liikatoimintaa tavataan usein vanhemmilla kissoilla. Liikatoiminnan riskitekijöiksi on yhdistetty myös teolliset ruuat, yhden tutkimuksen mukaan tietynmakuiset märkäruuat (kala, maksa, siipikarjan teurasjäte) saattavat vaikuttaa, toisen tutkimuksen mukaan myös märkäruokapurkit ovat riskitekijänä, tarkemmin sanottuna niiden sisältämä bisfenoli-A (BPA). Märkäruokapussit ovat siis purkkeja turvallisempi vaihtoehto. Myös jodin liian vähäinen saanti ja siitä aiheutuva struuma voivat olla kytköksissä kilpirauhasen liikatoimintaan. Erään tutkimuksen mukaan liian vähäistä jodimäärää sisältäviä teollisia ruokia syövillä kissoille oli nelinkertainen riski sairastua kilpirauhasen liikatoimintaan kuin lisättyä jodia sisältäviä ruokia syövillä kissoilla. Myös jodin saannin suuri vaihtelevuus on riskitekijä liikatoiminnalle.  Täällä on hyvää juttua aiheesta.

Kilpirauhasen liikatoiminnan oireina ovat mm. laihtuminen ja suuri ruokahalu, merkittävä karvanlähtö, ripuli, rauhattomuus ja sydämen lyöntitiheyden kasvu. Hoitamattomana kilpirauhasen liikatoiminta voi johtaa sydämen vajaatoimintaan. 

Tarve ja saanti


Kissan päivittäinen suositusmäärä on NRC:n (National Research Center) mukaan 0,088 mg 4 kg kissalle. Sitä ei siis tarvita paljoa. Lihassa (vaaleassa ja tummassa) on jodia vaihtelevasti: 0,003 – 0,008 mg/100 g eli se ei riitä. Kananmunassa on 0,04 mg/100 g eli n. 0,007 mg/keltuainen.

Varsinaista liikamäärää ei ole taidettu saada selville, AAFCO on kuitenkin asettanut ylärajaksi 9 mg/kg kuiva-aineena laskettuna. 

Luonnossa kissat tyydyttävät jodin tarpeensa syömällä saaliseläimen kilpirauhasen. Koska kotioloissa raakaruokitut kissat harvoin syövät kokonaisia saaliseläimiä, tulee jodia tuoda ruokavalioon muuta kautta.

Jodia on runsaasti merenelävissä. Katkaravuissa on jodia 0,21 mg/100 g eli 40 g päivittäisellä saannilla jodin tarve täyttyisi NRC'n mukaan. Seitissä sen sijaan on 0,085 mg/100 g ja lohessa ja silakassa sitäkin vähemmän. Koska mereneläviä ei tule tarjota joka päivä, jodin tarve täytyy tyydyttää muilla keinoin. Jotkut käyttävät siihen merilevää, jotkut jodioitua suolaa. Jodioidussa suolassa tulisi suosia sen kevyempää versiota (lite salt), mutta sitä ei taida saada Suomesta, Amazonista pystyy kuitenkin tilaamaan. Päädyin merilevään sen selkeämmän jodimäärän ja paremman saatavuuden vuoksi.

Merilevässä on runsaasti jodia, joten sitä tarvitaan erittäin vähän. Merilevävalmisteen kyljestä näkee kuinka paljon jauhetta tulisi antaa. Esimerkiksi PlaqueOff sisältää jodia n. 0,2 mg/mittalusikka, eli kissalle on sopiva puoli mittalusikallista, kuten purkin ohjeissa sanotaankin.

Tilasin oman merilevävalmisteeni Zooplussasta. Graun merileväjauheessa on jodia 380 mg/kg eli päivittäisen tarpeen tyydyttämiseen tarvitaan n. 0,25 g 4 kg kissalle, Graun ohjeiden mukaan  jauhetta annetaan veitsenkärjellinen. Määrän voi arvioida siitä, että puoli teelusikallista on 2,5 g.

Graun merileväjauhe, 400 g purkki


Teollinen ruoka


Suurimpaan osaan teollisista ruuista on lisätty jodia. Näin ei kuitenkaan ole ainakaan kaikkien märkäruokien kohdalla ja jodipitoisuudet vaihtelevat. Tein taulukon muutamasta esimerkkiruuasta.



Kuivaruuista en tehnyt taulukkoa, sillä en suosittele niiden pitoa ruokavaliossa. Kuivaruuissa näyttää kuitenkin olevan suuremmat jodipitoisuudet kuin märkäruuissa.  

12 kommenttia:

  1. Ai jestas, enpä oo tällaistäkään tullut ajatelleeksi! Täytyypä ottaa tutkinnan alle tämäkin...

    VastaaPoista
  2. Onkohan tuota merilevävalmistetta saatavilla muuallakin kuin Zooplussassa? Vaikka luontaistuotekaupoissa vai onkohan se sitten jotain eri tavaraa? Tämän postauksen luettuani kaivoin kaapin perältä aikoinaan Zooplussasta ostetun saman purkin, mutta se oli vanhentunut pari vuotta sitten, joten heitin sen pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että ainakaan ihmisten tarvikkeita myyvistä liikeistä löytyy. Ehkä joistain yksityisistä eläinkaupoista, tosin taitaa niissäkin pikemminkin olla PlaqueOffia, mikä on ihan älyttömän hintaista. Toki se kestää pitkään, joten kuukausihinta ei olisi varmaan hirmuisen korkea, vaikka toki paljon korkeampi kuin halvempien valmisteiden. :D

      Poista
    2. No nyt on Zooplussalta tilattu uusi purkki. :) Kumpa vaan parasta ennen -päivä ei menisi niin äkkiä. Olen löytänyt kasan muitakin kissojen lisäravinteita, lääkkeitä yms., jotka on vanhentuneita.

      Poista
    3. Dodi! :) Pitkään ne säilyy ja lääkkeiden kanssa vain hyvä, että ehtivät vanheta kuin loppua käytössä. ;)

      Poista
  3. Tiedätkö yhtään Applaws purkkiruokien jodipitoisuudesta? Meillä puoliksi barffaava pentu syö niitä ja joskus Thriven purkkeja märkäruokana. Löysin myös tuon broilerisekoitus ohjeesi, sopiiko se myös pennuille hyvin? Ollaan vasta aloittelemassa tätä barffausta niin ei oikein tiedetä näistä niin paljon. Tarkoitus olisi saada sekä tämä pentu että reilu vuoden vanha nirsoilija barffaajiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Applawsin märkäruokiin ei ole lisätty jodia, mutta yhdessä maussa on merilevää mukana. Jodipitoisuutta ei ole kuitenkaan mainittu.

      Sopii, mutta kalsiumia siinä on liian paljon, selvisi pari päivää sitten. 1/3 lihaista luuta on sittenkin liian paljon raakaruokinnassa, joten täytyy laskea lihaisten luiden tarve uusiksi sitten kun selvitään muuttohässäkästä. Tästä tulee postaus sitten ja toki muutokset ohjeisiin. :)

      Poista
  4. Apua, tuun vainoharhaiseks. :D

    VastaaPoista
  5. Mukavaa kun käsittelet raakaruokintaa näinkin laajasti =) Meillä on oikeammin vasta hyvä aie siirtyä raakaan tai ainakin raaempaan. Kuitenkin on kolme erilaista syöjää, joilla keskenään kovin erilaiset tottumukset. Nyt on tavoitteena oppia syömään erilaisia koostumuksia ja lihoja/ elimiä. Hidasta hommaa, mutta pikku hiljaa. Olen kuitenkin todella yllättynyt, ettei kaikissa edes verrattain "hyvissä" teollisissa täysravinnoissa olekaan kaikkea välttämätöntä, kuten jodia. Tarvii jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Raakaruokinnan hyvä puoli ja samalla vaikeus on toisaalta myös siinä, että se kaikki tarvittava tulee itse huolella varmistaa. Siksipä mahdollisimman monipuoliseen nyt totutellaan, ja jos onnistutaan edes puolibarffaamaan niin sitten laskutoimitukset sen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä totutteluihin! :) Itsellekin tuli melkoisena yllätyksenä, että täysravinnollakin voi tulla puutosta, vaikka sitä söisi ainoana ruokana. Loppujen lopuksi tosi harva märkäruoka on oikeasti vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuksiltaankin laadukas, mikä on tosi harmi. Se on ehdottomasti yksi raakaruokinnan parhaista puolista, että joutuu katsomaan saannit vastaamaan tarvetta eikä sitäkään tarvi onneksi tehdä kuin kerran, jos kisun paino ei muutu suuremmin. :)

      Poista