tiistai 27. syyskuuta 2011

Hammaskeiju

Dodi, tyttönen kasvaa! :) Eilen löytyi maitohammas sängyltä. Ihmettelinkin kun kissa herätti aamulla puoli kuuden aikaan mouruamalla hiekkalaatikolla (sänky ja laatikko samassa huoneessa). Ei aristellut kuitenkaan, söi ja leikki normaalisti.


Brit care on nyt sitten todistetusti epäsopivaa ruokaa Haikulle. Ihmettelinkin kun sunnuntaista asti Haikulla on tullut löysähköä kakkaa ja määrältään kahden kissan läjiä. Sunnuntaina Pro plan - ruoka loppui ja korvasin sen britillä. Tänään en sitten sitä antanut ja kakka oli taas normaalia. Joten, viimeiset brit care kitten - kuivaruuat on myynnissä, wink wink. Eurolla lähtee. Vielä on noin puoli pussia jäljellä, ehkä vähän alle. Eli 200-150 g. Ehkä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Leivontaa ja leikkiä

Eilen täällä kävikin vilske kun päivällä äidin kanssa leivottiin ja illemmalla tuli pari vierasta kylään - Haiku saikin liikuntaa oikein kunnolla kun innokas leikkikaveri saapui ja vierailun jälkeen tyttö menikin lähes heti nukkumaan. :) Pienoisten unien jälkeen virtaa oli taas ja leikittiin sitten makkarin parisängyllä. Pääsin ensimmäistä kertaa kuulemaan saalistusääniä, niin intensiiviseksi meni leikki. Minullekin tuli kuuma, vaikka oli t-paita päällä. Sainkin yöllä katsoa leffan rauhassa, kissan nukkuessa olkkarinpöydällä.

Allergiaepäilyni ovat yhä tarkastelussa, harmi kun virallinen allergiatesti on niin kallis. :( pääepäilyjäni ovat kana ja kananmuna. Eilen tosin leivonnan yhteydessä Haiku sai raa'an kananmunan keltuaisen eikä oireita tullut, joten tällä hetkellä keskityn kanaan. Suurin osa kisun ruuista (varsinkin kuivaruuat ovat kaikki) koostuu kanasta, joten on sinänsä vaikea alkaa sitä tutkimaan. Kuivaruokaa minun on pakko jättää tarjolle koulupäivien ajaksi. Tilasin zooplussasta almo naturen tonnikalan makuista kuivaruokaa, joten kun tilaus saapuu, otan kanat pois ruokavaliosta ja katsotaan jatkuuko korvien vaikkuuntuminen ja yleinen rapsuttelu. Rapsuttelu voi toki johtua kuumuudestakin kun se on lähinnä satunnaista (meillä on 24 sisälämpötila). Noh, kohta nähdään.

Uusina ruokina Haiku pääsi eilen kokeilemaan makrillia (almo nature), vasikkaa (almo nature) ja raakaa kananmunan keltuaista. Vasikka ei maistunut, muut meni hyvin, vaikka kananmunastakin syötiin vain noin puolet.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Rauhallinen päivä

Tämä päivä on mennyt epäilyttävän rauhallisesti. Kisu oli koulupäivän ajan 9 h yksin eikä mitään ollut väärässä paikassa tai tuhottu, vain matto rullalla hieman. Treenailtiin pikaisesti muutamaa tuttua temppua ja testailin samalla aiheuttaako tosiaan Brit caren kuivaraksut kutinaa. Ensimmäistä kertaa kun sitä tarjosin sillä viikolla kun H muutti luokseni, Haiku rapsutteli itseään mielestäni epätavallisen paljon, joten jätin niiden raksujen syöttämisen. Kokeilin nyt uudestaan muutamalla raksulla ja kyllähän sitä kaulaa kohta oltiin rapsuttamassa. Pitää vielä kerran kokeilla (kolmas kerta toden sanoo) ja pistää ne sitten myyntiin jos silloinkin kutittaa.

Äiti kävi täällä kylässä tunteroisen, Haikua kovasti kiinnosti uudet hajut ja kyllähän se hieman leikkikin, vaikka muuten oli oma (vieraille) välttelevä itsensä. Treeniä, treeniä.

Koitin eilen antaa sille raakaa kalkkunaa, pikkupalat maistui (kävi rohmuamassa kun sulattelin sitä pilkkomista varten), mutta lautaselta se vain nyppi vähän ja loput roskiin. Ärrr.

Annoin Ava-liskolleni Nutriplus-geeliä (vitamiinigeeli) ja Haiku tuli uteliaana haistelemaan tuubia. Otti se hieman maistiaisiakin ja hyvin maistui. :)

Haiku ja Täpy-leopardigekko

maanantai 19. syyskuuta 2011

Käytösmallin muuttaminen

Olen miettinyt miten saisin Haikun lopettamaan pahat tapansa. Tuntuu kurjalta jatkuvasti olla sitä kieltämässä kun toisella olisi vain niin paljon energiaa, että se purkaa tympiintyneisyytensä ei-sallittuihin paikkoihin. Seinille hyppelystä johtuva eristäminen ei auta, eristyksestä päästyään se saattaa taas kohta olla seinille hyppimässä.
Oletan, että kieltämällä/rankaisemalla kissaa tulos on juuri päinvastainen kuin mihin pyrin. Kissa saa kaipaamansa huomion, vaikkakin negatiivisena, joten se kokee käytösmallin hyödylliseksi. Nyt illalla olen päättänyt kokeilla uutta strategiaa: sitruunamehua ovenpieliin ja huomioimattomuus kissan hyppiessä seinille. Luin tässä vasta, netistä jostain, kun joku kertoi tapauksesta, jossa kissa raapi sohvankulmaa ja rangaistukseksi se laitettiin ulos. Kissa ei lopettanut käytöstään ja eräänä päivänä eräs perheenjäsen huomasi, että kissa oli ehdollistunut siihen, että sohvan raapiminen tarkoitti ulospääsemistä. Joten aina kun kissa halusi ulos, se raapi sohvaa. Perhe alkoi päästämään kissan ulos ennen kuin se ehti sohvan luo ja ongelmakäytös lakkasi.
Toivottavasti huomioimattomuus auttaisi meillä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Energinen pikkupeto

Haikulla on "hauska" tapa alkaa hyppiä seinille kun sillä on tylsää. Pomppii seinää vasten ja pinkoo hurjaa vauhtia karkuun karvat pystyssä. Tänään on jo joutunut arestiin toiseen huoneeseen parikin kertaa käytöksen takia. Toissaviikolla hankkimani sitruunaviipaleet ovat jo kurtistuneet sen verran etteivät haise yhtä tehokkaasti, niitä olen käyttänyt ovenpielien suojeluun. Pitänee käydä ostamassa lisää.

Tyttöliskojeni, Shantin ja Danian, terraarion luo hyppimisestä ollaan jo päästy lähes eroon *koputtaa puuta*. Olikohan se viime vkl kun Haiku pääsi näkemään Danian kunnolla esillä ja päätti hypätä suoraan terraarion eteen tutkimaan tarkemmin. Arkaluonteinen Dania sai tottakai kunnon sätkyt ja ryntäsi salamana terraarion katonrajaan turvaan, josta kissa innostui. Noh, kissa arestiin, mutta Dania ei uskaltanut tulla moneen tuntiin alas ja loppujen lopuksi minun piti se sieltä nostaa piilopaikan suuaukolle.

Tästä lähtien H on kokenut terraarion hyvin mielenkiintoiseksi katselupaikaksi ja vaikka terraarion ympärys on siltä kiellettyä aluetta, se toisinaan on sinne pomppinut. Eräs yö laittamani talouspaperinäkösuojat oli revitty irti terraarion lasista. Noh, aina kun se on jäänyt rysän päältä kiinni (eikä ole totellut alas-käskyä) se on joutunut arestiin ja nähtävästi (ja onneksi) ne on tehonneet. Yhäkin Haiku tarkkailee tyttöjä, mutta kauempaa sohvan käsinojalta käsin. Olen siis toiveikas myös tapetttien suhteen.



 Haikun kanssa ollaan harjoiteltu sylissäoloa, se kun ei tykkää siitä ja alkaa miukumaan ja toisinaan rimpuilemaan. Olen nostanut sen hyvin lyhyiksi ajoiksi syliin ja jos tilanne sujui ilman rimpuilua, palkkaan. Ollaan parissa päivässä edistytty sen verran, että ennen kun Haiku uskoi sen joutuvan syliin, se lähti pakoon, mutta nykyään pysyy paikoillaan. Miukuu se edelleen ja välillä sydän hakkaa, mutta pikkuhiljaa alkaa olla luottavaisemmin mielin mukana.