maanantai 22. elokuuta 2016

Piiloon ja tule pois

Aloitimme Rakun kanssa viime kuun lopulla uuden tempun opettelun. Olemme jo meidän pitkäaikaisen ja vaativamman tempun loppumetreillä, mutta kaipasimme vielä väliin toista temppua virkistämään treenailuja. Oppiminen sujuu parhaiten silloin kun siinä on pausseja eikä se tunnu pakkopullalta.

Kerroin linkin julkaisussa muistaneeni Petsie-keskustelufoorumilta koirien temppuringin, johon ehti kasaantua 100 erilaista temppua. Sieltä poimimme piiloon-tempun, minkä Raku oppikin heti. Ihmekös tuo, sillä poitsu osaa jo samantapaisen "koppaan"-tempun. Tämän vuoksi halusin lisätä temppuun haastetta ja tähän löytyikin inspiraatio yhdestä temppuringin videosta, jossa koira meni toisessa huoneessa sijaitsevaan piiloon käskyn saatuaan. Siinä oli sopiva haaste, joka pakottaa aivonystyrät liikkeelle. Lisäksi yhdistin temppuun toisen tempun, eli piilosta poistulemisen. Tätä pitää lähteä soveltamaan myös muihin piiloihin, sillä käsky on hyvin käytännöllinen. "Alas"-käskynhän poitsu jo tietää, mutta "tule pois" on laajempi käsite.

Nostimme piiloonmenemisen välimatkaa hissukseen. Aloitimme keittiöön päin, sillä sieltä on lyhyempi matka piiloon kuin tietokonehuoneesta. Kun keittiövälimatka oli hallussa, etenimme piilosta vessaan päin. Eteisen kohdalla koitin harpata eteenpäin ja siirryin suoraan tietokonehuoneen matolle. Jokusen kerran jouduimme ottamaan askelia taaksepäin ennen kuin Raku sisäisti tuonkin matkan. Poitsu kulkee reitit myös ilman seuraamista, mutta olin kuvauksen aikana liian innokas jäädäkseni paikoilleni odottamaan. Innokkuudesta kertoo myös, etten malttanut odottaa kuvauspäivää seuraavaa vapaapäivää ja parempaa valaistusta, vaan temppu piti kuvata yötä vasten heti kun se oli saatu viimein kunnolla hallintaan.

Normaalisti Raku ei säiky lattian (harvoja) narinoita, mikä minua naurattikin kun yhtäkkiä videoinnin aikana sitä oltiinkin niin säikkyäsäikkyä.

perjantai 19. elokuuta 2016

Lahja Naukulasta

Nora sai yllätyslahjan Mamma N:ltä syntymäpäivänsä kunniaksi. Paketti oli kiltisti odottamassa aukaisua välioven takana kun saavuin töistä viime perjantaina. 

"Kaappi vai mystinen tavara lattialla, kaappi vai mystinen tavara lattialla, kaappi vai..." Rakun on aina pakko päästä kaappiin kun avaan sitä vähäänkään.

"MINÄ näin tämän ensin!"

"Ja pysykin poissa."

N: "Mitä täällä riehutaan?" "R: "Se tippui itsekseen!"

H: *hiips*

"Miten täältä pääsee pois?!"

Pakettipussin sisältä löytyi toinen pussi eikä mikä tahansa pussi, vaan designpussi, joka kuulemma mahduttaa hyvin 6 kg kissankin! Naukulassa tällaista on testattu jo kesäkuussa ja pussi näytti juuri etenkin Rakun mieleen olevalta puuhapaikalta. Olen todella otettu, että Mamma N muisti kommenttimme ja halusi lähettää kisuille tällaisen peuhattavaksi. Mukana tuli suloinen ja osuva kortti.

"Onko tää meidän uusi penkki? On ainakin kivaa näkösuojaa!"

"Mami paketit on kivoja, mutta jos ruokaa ei ala näkymään just nyt niin syön tän pussin."

Toiselta puolelta pussia löytyi vähän tutumpaa kieltä.

R: "Tää on mun, eti oma!"

"Juu kyllähän täällä pönöttää."

Monikäyttöinen pussi kelpaa myös tallaamiseen.

"Tässä on hyvä."

Kisut ovat ottaneet pussin vastaan odotetulla innolla. Pussi on lattialla vain ollessani kotona ja hereillä, yöksi laitan pussin kaappiin, ettei tarvitse herätä rapinoihin. Laitan pussin aina avoimena esille, mutta aika pian siitä se tallotaan ja käytetään petinä avoimena. Etenkin Haiku tykkää tästä käyttötavasta. Se ei ole oikein uskaltautunut sisään, sillä sisäänkäynti on yksisuuntainen eikä pussista näe taakse eikä sivuille. Pussiin jää helposti nalkkiin. Haikun haluttomuus käyttää pussia oikein ei ole turha, sillä Raku innostuu, jos kisukaveri rapistelee pussin sisällä. Helpompi vahtia ympäristöä ja silti nauttia pussista makaamalla sen päällä.

Hai testasi kuitenkin pikaisesti. Puhelinkuva, kuten alemmatkin.

"Mitä ahdustavaa tässä muka on? Höpö Haiku."

"Hmmm..."

*kaivamista*

Kiitos vielä kerran Mamma N! ♥

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Lismujen kuulumiset/Maailman liskopäivä

Saimme julkaisutoiveena kertoilla liskokansalaisten kuulumiset. Olin ajatellut kertoa ne minun ja ensimmäisen liskoni vuosipäivänä 8.8., mutta koska en ehtinyt siihen, niin kertoillaan kuulumiset näin Maailman liskopäivänä.

16-vuotias leopardigekko Täpy

8.8. vietimme Täpyn kanssa vuosipäivää. Yhteistä matkaa on kuljettu jo 13 vuotta. ♥ Vuodet ei näy Täpyssä lainkaan, "pappa" on yhä virkeä ja utelias oma itsensä. Leopardigekkojen odotettu elinikä on 15-20 vuotta, mutta yli 20-vuotiaatkaan ei taida olla harvinaisia. Uskon ja toivon, että Täpykin jaksaa olla meidän ilona vielä usean vuoden. 

Leopardigekkojen saalistustapana on napata saalis suuhunsa salamannopealla iskulla. Täpy osaa kuitenkin ottaa nätisti ja varoo sormea. Tytöt (Shanti ja Dania) sen sijaan näkevät sormen saaliina ja ne saavat ruokansa pinseteistä.


Toinen joukon vanhus, kääpiöparta-agama Mia 8 v, taasen ei ole säilyttänyt nuorekkuuttaan. Kääpiöparta-agamien odotettu elinikä on 6-10 vuotta (toinen kääppärini Ava menehtyi vajaa 6-vuotiaana) ja Mia on ottanut tämän vuoden rauhallisesti. Se meni viime vuonna aikaisin talvilevolle ja nukkui pitkään helteiden alkamiseen saakka. Talvilevon päätyttyäkään Mia ei ole jaksanut riehua tuttuun tapaansa päivät pitkät, vaan viettää aktiivista eloa korkeintaan muutaman tunnin päivässä ja loppuajan makoilee viileässä päässä (terraariossa on ns. viileä ja lämmin pääty, jotta lisko saa valita missä lämpötilassa haluaa olla). Ruoka maistuu kuitenkin erinomaisesti.


Vanhuksille suosin ruokana mahdollisimman hyvinsulavia ja vähäkitiinisiä jauhomatoja, mm. ns. alieneita eli jauhomatojen kotelomuotoja (kuvassa) sekä vasta nahkansa luoneita valkoisia jauhomatoja ja jauhopukkeja

6-vuotiaista leoskitytöistä Shantille ei kuulu mitään tavallisesta poikkeavaa, tytön elämä pyörii nukkumisen, ihmettelyn ja syömisen ympärillä, mutta Dania on harmillisesti toistanut viime vuonna ensimmäistä kertaa tulleen valekantamisen. Liskot voivat munia tyhjiä munia ilman koiraan kanssa oloa, mikä on yhtälailla paljon voimia vievää kuin normaali kantokin ja harmillisesti joillakin liskoilla hormonit heittävät niinkin pahasti, että menehtyvät jatkuvan (tyhjien) munien munimisen seurauksena. 

Shanti

Dania tuli viime vuoden alussa ensimmäistä kertaa valekantavaksi ja oli sen seurauksena useamman kuukauden vilkas, mutta ruokahaluton. Onneksi hännän vararavintovarasto oli turvana eikä tyttö laihtunut liikaa, muuta kuin hännästä. Usean kuukauden jälkeen Dania alkoi viimein munimaan heinäkuussa, mutta normaalin usean munan sijaan ulos tulikin yksi jättimuna. Muna oli niin iso, että ihmettelin miten se ei ollut repinyt tietään ulos. Dania oli kuitenkin munimisen jälkeen hetken oma itsensä ja ruoka maistui, kunnes kauhukuvani uusiutui ja Dania tuli jälleen valekantavaksi ja muni syyskuussa taas jättimunan. Taisi olla jälkimmäisen kannon aikana kun tyttö pissi munan valkuaisen pienissä osissa ajan myötä ulos ja varsinaisessa muninnassa ulos tuli pelkkä keltuainen.

Toivoin kovasti, että munimiskokemukset olisivat jääneet tuohon, mutta suureksi harmikseni tänä keväällä Dania tuli jälleen valekantavaksi: masu paisui, ruokahalu katosi ja molempien tyttöjen käytös muuttui: pomotteleva Shanti alkoi väistämään itsevarmaksi muuttunutta Daniaa. Valekannon alkamisesta on kulunut jo useampi kuukausi, mutta munaa tai siihen liittyvää ei ole tullut ulos ja Danian ruokahalu on palannut. Tilanne on tarkkailussa. 

Dania

Raku esittää, ettei sitä kiinnosta

"Hei anna mulle pari, jooko?"

torstai 11. elokuuta 2016

Nykyaikaiset kissat

Siitä on piiitkä aika (n. 3 vuotta) kun viimeksi kokeilimme kissoille suunnattuja interaktiivisia kännykkäpelejä. Kun nuo pelit alkoivat ilmestyä kissablogeihin, oli meidänkin pakko kokeilla, mutta ketään ei kiinnostanut jokusesta yrityksestä huolimatta. Veikkasin silloin, että kännykän pienehkö näyttö oli syynä tähän ja viime viikolla tuli mieleen kokeilla pelejä uudestaan nyt kun kännykän näyttö on saanut kokoa.

Aloitimme ensin youtubepeleillä, niistä näkee nopeasti kiinnostaako kissaa vai ei. Ensimmäisenä testiin pääsi ensimmäinen osuma "cat game" -haulla eli Cat Games - Mouse Hunt 1 hour version.

"Mitä täällä tapahtuu?"

Rakun kiinnostus heräsi ja vaihdoimme peliä. Toinen testattava nousi isompaan suosioon, varmasti myös koska siinä on houkuttelevampi äänimaailma. Kun videon äänet eli hiiren vikinä oli pienellä, Rakua kiinnosti eniten. Pelin nimi on Cat Games - Catching Mice! .

"Sinäkö vikiset?"

"Pysy paikoillasi."

"Mistä te oikein ilmaannutte?"

"Kiehtovaa."


"Koittakaapas nyt välillä jäädä kiinnikin."

Noraa ja Haikua ei kiinnostanut vielä tuossa vaiheessa, mitä nyt Nora kävi pyörähtämässä katsomassa mitä me touhusimme keittiössä. Tytöt innostuivat vasta kun latasin interaktiivisen kalapelin, mutta Nora tyytyi katselijan rooliin.

H: "Miten tuolla on kala, mutta tassu ei kastu saalistaessa? No, parempi näin!"

"tahtoo touch tha fishy"

"Miten tässä nyt jotain ötököitä on?"

"Ja nyt taas kala?" TILT

"Mitä tämä tarkoittaa? Mikä on elämän tarkoitus?"


keskiviikko 3. elokuuta 2016

4 vuotta energiaa ja hassuttelua

Pieni suuri kuopuksemme Nora täytti tänään 4 vuotta!! ♥ ♥ ♥ Aloitimme juhlimisen jo eilen illalla kun Nora intoutui entiseen suosikkileikkiinsä tolppatanssiin. Iltapalaksi tytöt saivat pitkästä aikaa hiirtä (Nora) ja tipua (Haiku) kun taasen Raku herkutteli kalkkunanfileellä.

Tuleva synttärisankari keräsi voimia leikkiin. Puhelinkuva.

"Tästä lähtee!"

"Älä karkaa!"



"Oikeasti olen kiltti ja söpö."

Minulla oli tänään vapaapäivä ja Nora on käyttänyt sen taidokkaasti hyväkseen haluten jatkuvasti joko leikkiseuraa tai tulla syliin. Vaikka tänään on ollut viileämpää, olen pitänyt parvekkeen ovea auki. Leikimme hetken aikaa parvekkeella, mutta muuten kisut ovat enemmän nautiskelleet viileydestä sisätiloissa.

Nora ei saanut mitään uutta lahjaksi, mutta kaivoin pari entistä suosikkilelua piiloistaan ja ne ovat toimineet lahjana erinomaisesti. 

N: "Hiiri!"

N: "Ai hei Hai, älä minusta välitä. Leikin vain innoissani tällä hiirellä, minkä juuri taidokkaasti nappasin!"

N: ".... Mitä, etkö hyökkääkään?"

N: "Tylsimys..."

H: "Hyökkäykseen!" N: "Apua nyt on kiire!"

N: "Wuhuu, turvassa!" H: "Äh."

N: "Se oli lähellä.."

N: "lälläslää."

Tyttö sai myös synttäreiden kunniaksi käydä napsimassa omatoimisesti herkkuja purkista. Odotin possuilua, mutta purkista näyttää olevan oletettua vaikeampaa saada herkkuja. Vaikka Nora käytti päätään purkissa useaan otteeseen, se aina nosteli ulos herkun kerrallaan ja lopulta siirtyi käyttämään tassuaan. Noran suorituksesta rohkaistuneena annoin myös Rakun ja Haikunkin napata herkkuja purkista itse, samalla lopputuloksella. Nora onnistui ottamaan herkut purkista nätisti, mutta kaksikon kohdalla pidin purkista kiinni. Raku napsi herkkuja työntämällä päänsä purkkiin kun taasen Haiku käytti heti tassutekniikkaa. Tyttö koitti hivuttaa herkkua purkin seinämää pitkin ulos, mutta epäonnistui monesti sisäänpäin kaartuvan suuaukon vuoksi. Tyttö puhisi jo turhautuneena ennen kuin sai ensimmäisen herkun ulos asti.

Pieni kissa vai suuri purkki?

"On tämäkin hommaa..."

Synttärijulkaisussa lienee myös hyvä aika ilmoittaa "virallisesti", että prinsessasta on tullut kuningatar! Olen käyttänyt Norasta jo ainakin kerran aikaisemmin tuota virkanimeä, mutta tulkoon tässä nyt myös taustat esiin. 

Nora on ansainnut prinsessa-tittelinsä jo aikoja sitten, sillä vaikka kiltiltä tytöltä löytyy tarpeen tullen asennetta, se ei ole lähtenyt haastamaan kuningatar Haikua sen suuremmin. Myöskään koska Haiku ei ole antanut. Nora on kuitenkin tänä vuonna alkanut vahvistamaan asemaansa ja koska Haiku on antanut tytölle tilaa, se on ruokkinut Noran itseluottamusta sekä pomotteluherkkyyttä. Tästä huolimatta Nora on aina kunnioittanut, jos Haiku on ilmoittanut sähinällä tai reagoimattomuudellaan, ettei ole kyseisellä hetkellä pomotustuulella. 

Vallankaappaus sujui siis rauhanomaisesti ja touko-kesäkuussa Noraa, joukon pienintä, pystyi jo varmuudella nimittämään kuningattareksi. Haiku on varakuningatar, prinsessaksi se ei suostu.

Pötkölelu oli toinen suosikeista, mikä kaivettiin esiin

Saalistaja ja pahaa-aavistamaton saalis

Paljon onnea aurinkoiselle, fiksulle, energiselle ja hellyydenkipeälle norppaoravalle! ♥

Tyttö on intoutunut viime aikoina leipomaan kaulaa(!) ja leukaa. Puhelinkuva.