sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Mami, anna ruokaa!

Kuvasin vastikään videon Rakun hassusta tavasta vaatia ruokaa. Tapa alkoi jo meidän ensimmäisessä asunnossa yli 2 vuotta sitten ja se on niin suloinen! 



Videota sivuten, meillä on mennyt viimepäivät ruoka- ja vähän näyttelyasioitakin miettiessä. Noralla on ollut taas poikkeuksellisen runsasta kutinaa ja epäilen, että ainakin yksi aiheuttaja on uudesta paikkaa ostettu poronjauheliha. Sieltä ostin onneksi vain vähän päälle kilon valikoiman pienuuden vuoksi ja meidän vakipaikasta sain täytettyä porovarastoja runsaammin.

Toisena päivänä uuden jauhelihan antamisesta Nora rapsutteli korviaan tiheämmin. Pidin paussia ja syötin poronsydäntä, jonka jälkeen annoin taas pari päivää, eli yhden annospussillisen verran, jauhelihaa. Viimeisimmän satsin toisena päivänä Noralla meni toinen silmä umpeen kutinan vuoksi, mutta tokikaan jonkun toisen tekijän vaikutus ei ole poissuljettu. Testaillaan ja tutkaillaan. Äitini osti samasta uudesta paikkaa hirveä ja sanoi siinä olevan normaalia rautaisempi maku eli mahdollisesti porossakin on jotain poikkeavaa.

Nora oli onnellinen kun meillä oli yli kuukauden mittaisen paussin jälkeen jälleen poronsydäntä. 

Näyttelyasioiden suhteen meillä on paljon päätöksiä avoimena. Olen pohtinut äitini kanssa lähtisimmekö jo tänä vuonna Ruotsiin yrittämään Noran seuraavaan titteliin vaadittavaa ulkomaansertiä ja äitini ottaisi toki omat kissansa mukaan. Jos Noralla menee kesällä Kempeleellä hyvin, niin olisi ihan mukava jatkumo käydä tänä vuonna myös ulkomaan näyttelyssä. Toisaalta asialla ei ole mikään kiire ja ilmoittautumisiin on vielä aikaa. Jännä nähdä montako näyttelypäivää tälle vuodella kertyy ja monenko kissan kanssa ollaan liikenteessä.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Ruokakulut 2016

On taas vuosittaisen ruokakulukatsauksen aika. Viime vuonna minua harmitti, sillä olin laskenut kaikkien kisujen ruokakulut yhteen, vaikka Nora on allergioidensa vuoksi täysin erilaisella ruokavaliolla kuin Haiku ja Raku (Haiku ja Raku täysraa'alla, Nora puoliraakaruokinnalla sisältäen päivittäin raakaruokaa, raksuja sekä märkäruokaa). Kuukausikohtainen keskiarvo kissojen kesken ei täten antanut todellista lukemaa.

Viime vuonna laskin eri ruokavalioiden kulut erikseen (sis. ruuat ja lisäravinteet) ja merkitsin erikseen myös yhteiset ruuat eli sellaiset, jota sekä Nora että ainakin jompikumpi raakailijoista syövät yhdessä. Tähän lukeutuu lähinnä lisäravinteet.

Meidän vuoden 2016 kirjanpito lähti hyvin käyntiin. Tarkennettuna, hyvin laiskasti. Minulla on ollut tapana laskea edellisen kuukauden kuitit aina seuraavan kuun ensimmäisellä viikolla, mutta viime vuonna työt verottivat aikaa ja jaksamista sen verran, etten saanut aikaiseksi pysähtyä tutkimaan ja laskemaan kuitteja. Johtaen siihen, että kuittivuori kasaantui kasaantumistaan, ihan vuoden loppuun asti. 

Vuodenvaihteen tienoilla otin viimein itseäni niskasta kiinni ja aloin laskemaan kuukausia läpi pikkuhiljaa yksi kerrallaan. Tänään sain viimeinkin viimeisen kuukauden laskettua.


Haikun ja Rakun keskiarvoksi tuli 32,30 €/kissa/kk. Oikeasti Rakun on Haikua isompi, sillä poitsu syö enemmän. Noran keskiarvoksi tuli 37,14 €/kk.

Näihin lukuihin kuuluu myös epäonnistuneita ruoka- ja lisäravinnekokeiluita. Mm. useampi yhteiseksi tarkoitettu sinkkilisä ja Rakua varten täysraakailijoille ostettu lähes 30 € maksanut E-vitamiinilisä Multicatin tilalle. Tilasin Noralle 60 €:lla allergisille kissoille tarkoitettua lohimärkäruokaa, mikä ei sopinutkaan. Syötän sen Haikulle pois hissukseen ja silloin tällöin lahjoitan purkkeja esylle. Märkäruuan syöttämiselle on vaikea löytää sopivaa väliä, sillä iso purkki (190 g) sotkee raakailukuvioita. Vaikka tilasin ruuat alunperin Noralle, laskin ne raakailijoiden kuluihin, koska ne ovat nyt Haikun "urakkana". Märkäruoka näkyy marraskuun huomattavan korkeassa kululaskelmassa. Saatan kokeilla märkäruokaa Rakullekin, mutta epäilen sopivuutta kun se ei sopinut Norallekaan.

Noran kulut hyppivät, koska ostan tytön ruokia kerralla isompina satseina. Raakaruokaa pitää varastoida keväällä koko loppuvuoden tarpeisiin, sillä tyttö syö raakana pitkälti vain poronlihaa ja sitä myyvä auto käy lähipaikkakunnalla vain muutaman kerran vuodessa: alkuvuodesta, keväällä ja joulun alla. Märkäruuan tilaan Zooplussasta.

Tammikuun alussa oltiin kesäisissä muistelmissa

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kissamaista elämää, osa 4

Viime kuussa tuli otettua paljon kännykkäkuvia. Arki sujui tuttuun tapaan, poikkeuksena näyttelyviikonloppu ja sitä seurannut Noran virkistyminen.

Perinteinen yhteinen koneellaolohetki

"Mami sanoo, että aina vaan makaan kuvissa,mutta oma vika kun ei kuvaa kun juoksen kovaa! Tässä istun ja mietin juoksemista."

Stranger Things ja Stranger Haiku

"On lepposaa!"

Liityin Somakiss ry:hyn, Nora vaatii vastauksia. Tunnistatteko lehden kannen kisun? ;)

Näyttelykuvien käsittelyä, Noraa kiinnostaa hirmuisesti

Pengoin kaappia ja sieltä löytyi vanha "aktivointilelu" eli jonkun pakkauksen suojapahvi. Nora omi lelun itselleen

Pitkästä aikaa kananmunankeltuaista (ja broilerinjauhelihaa). Sen syönti lopetettiin aikoinaan maistuvuusongelman vuoksi, mutta pitkä paussi oli tehnyt tehtävänsä.

Rakun kanssa Assassin's Creediä

"Mene vain töihin, älä minusta välitä..."

"Kato mami, ilman kaulaa!"

Uusi pöytäliina, Nora testaa

Närkästynyt, mutta puhdas kisu

Tyttöjen kanssa AC:ta ennen kyläilijöiden tuloa.

Tyttöjen (vieras)sosiaalisuuserot: Haiku oli meidän lähellä koko ajan....

.... Kun taasen Nora vietti aikaa asunnon toisessa päässä. Rapsutuksista nautittiin, oli rapsuttajana sitten mami taikka kyläilijä

maanantai 30. tammikuuta 2017

Tummia pilviä ennen näyttelyä

Viimeinen julkaisu Kemin näyttelystä. Haluaisin vielä kertoa meidän edesottamuksesta ennen näyttelyä, jonka vuoksi Noran osallistuminen melkein jouduttiin perumaan.

Kaikki alkoi uudenvuoden jälkeen 1.tammikuuta eli 2 viikkoa ennen näyttelyä kun Noralle tuli todella paha kutina korviin. Tyttö raapi korvia koko päivän tunkien kynsiä syvälle korvaan ja ropsuttaen reippaasti myös korvien juurista. En keksinyt kutinalle mitään syytä eikä auttanut kuin toivoa, että tyttö olisi onnistunut tarkkaavaisuudestani huolimatta syömään jonkun epäsopivan ruuanmurusen ja että kutina laantuisi itsestään seuraavaan päivään mennessä.

Tuon päivän jälkeen kutina laantui hieman, mutta ei kaikonnut. Kutinan myötä karvaa oli alkanut lähtemään korvientaustoista ja pelkäsin, että sitä lähtisi niin paljon, ettemme pystyisi osallistumaan kauan odotettuun näyttelyyn. Huomasin myös, että Raku oli rapsutellut pyöreän karvattoman kuopan oikeanpuoleiseen poskeensa. 

Meille oli tullut uusi hieno pyykkikori keskiviikkona 28.joulukuuta ja kutina alkoi muutama päivä sen jälkeen. Koska yhä tiistaina 3. pv Noran korvat kutisivat, kokeilin heivata pyykkikorin parvekkeelle, jos syy olisi siinä (esim. käsittelyaine).

Kun pyykkikori oltiin saatu pois sisätiloista, Noran kutina alkoi rauhoittumaan. Tiistai-illan tyttö joutui kuitenkin pitämään hetken kauluria. Keskiviikkoaamuna oli vielä hieman kutinaa, mutta töistä tullessani oli kutinaton Nora vastassa. 

Isäni haki pyykkikorin luokseen ja kokeilemme jossain vaiheessa palauttaa korin tänne, josko pintapesu auttaisi. Kori ei ollut halpa ja se on niin hieno ja käytännöllinen, että mieluusti pitäisin sen täällä meillä. Mutta kissojen ehdoilla mennään.

Meidän vuosi ei siis alkanut ihan toivotulla tavalla, mutta onneksi näyttelyynpääsy ei estynyt ja siellä meni paremmin kuin uskalsin toivoa. Allergikkojen kanssa nämä edustushommat ovat välillä normaalia jännempiä.

"Näin pääsi käymään, mutta loppu hyvin kaikki hyvin."

Näyttely virkistää

Pari viikkoa sitten olleen näyttelyviikonlopun myötä Nora on piristynyt huomattavasti. Aktiivinen tyttö on ollut koko ajan, mutta jossain vaiheessa leikkiinhakemiset alkoivat vähentyä ja nyt näyttelyn jälkeen oma-aloitteisuus leikkihetkien hakemisessa on lisääntynyt takaisin entiselle tasolle. Mahtoiko piristymisen syynä olla parin päivän keskipisteenä oleminen vaiko poikkeama arkeen, mutta muutos on otettu avosylin vastaan.  Ajan myötä Norasta on tullut vaativampi lelujen suhteen ja lempileikiksi on muodostunut hippa, mutta näyttelyn jälkeen on kelvannut myös vanhat suosikkilelut.

Etenkin entinen pitkäaikainen kestosuosikki Cat Dancer saa nykyään Noran sinkoilemaan sen perässä sen sijaan, että sitä katsottaisiin paheksuvasti. Leikin jälkeen ei mene kauaa kun tyttö haluaa jo leikkiä uudestaan.

Ei leikkihetkeä ilman Rakua

"Hyökkäykseen!"


"Älä huoli pikku kasa, en minä sinua vaani. Kjeh kjeh."

"Mayday, se hyökkää takaisin!"

"Odotas vain!"


"RAAAAR!"


"Taas se Raku tunkee mukaan..."

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Näyttelyn kisukamut

Olin toissaviikonloppuisessa näyttelyssä äitini, hänen miehensä ja miehen tyttären kanssa. Äidilläni oli mukana molemmat kotikissansa: vajaa 8-vuotias Tuisku ja 3,5-vuotias kummipoikani Elmo. Molemmat ovat käyneet näyttelyssä ennenkin ja Tuisku osallistui nyt toista kertaa myös veteraaniluokkaan.

Kotikissat arvostellaan rotukissojen jälkeen, joten minulla oli aikaa kierrellä ja kuvailla Noran ja äitini kissojen välissä. Äitini kuvasi Noran arvostelut, Tuomarin Paras -valinnat ja sunnuntain paneelin. Kiitos!

Curleja oli pieneksi roduksi paikalla mukava määrä ja loistojuttu, että vieläpä molemmilla karvanpituuksilla! Yksi pitkäkarvainen curli (Rakun sukulainen) ei päässytkään tulemaan, mutta Noran lisäksi paikalla oli 3 lyhytkarvaista curlia Tampereelta asti. 

EC Siriuksen IdaCurl on todella rento näyttelyissäkävijä. Tyttö heräsi päikkäreiltä kuvausta varten. Lauantaina tyttö oli NOM eli Tuomarin Paras.

IC Siriuksen NidaCurl virkeänä ja valmiina leikkiin! Lauantaina tyttö oli NOM.

Siriuksen Ragnar LothbrokCurl. Sunnuntaina Best In Show!

Siriuksen Ragnar LothbrokCurl

Tapasin viimeinkin Päivän Siru -blogin mamin ja kauniin Siru-itämaisen. Olimme yhtä aikaa viime vuonna paikalla Kempeleen näyttelyssä ja taisin nähdä tuolloin Sirun, mutta tarkempi tutustuminen jäi onnistumatta. Oli todella mukava tavata viimein (kunnolla) ja onnea molempien päivien BIS-kaunokaiselle! ♥

SP FI*LoudMeow Stargazer, Siru.


Tapasin myös viimeinkin haaverotuni somalin edustajan ja voi millainen hurmuri poika olikaan! Minulle on jäänyt kuva, että somput ovat erinomaisia näyttelykissoja luonteeltaan ja viihtyvät näyttelyissä kuin kotonaan. Myös Herra Komistus, FI*Amajan Norton Norberto eli Norton, koki näyttelyissä olemisen pikemminkin pitkästyttäväksi kuin pelottavaksi. Tylsää kun ei pääse riehumaan täysillä, mutta edustuspuoli hoidettiin silti kunnialla kympin arvoisesti.

Herra Komistus eli Norton, punainen somali

Poitsu oli erittäin ulospäinsuuntautunut ja otti rapsuja mielellään vastaan vierailtakin. Suurta fania huomioitiin pusuttelemalla, käyttämällä tassutukena ja osallistumalla keskusteluun. Myös leikkinäytteitä ja linssiludeilua tarjoiltiin enemmän kuin mielellään. 


Arvosteluvuoron odottelua, rento oravakettu

Mitäpä sitä turhaan jännittämäänkään etenkään kun tuomarilla on HUISKA!

Lauantaina Nortonin tuomarina oli Eric Reijers, joka oli meillä sunnuntaina. Sunnuntaina Nortonin tuomari taasen oli Olga Komissarova, joka oli meillä lauantaina. Hauska sattuma!

Norton kisasi nuorten luokassa eikä täten saanut vielä sertejä, mutta poitsu oli molempina päivinä EX1. Onnea! Nortonin ihanan omistajan kanssa juttelin pitkät tovit ja vahvistui, että somppu todellakin on täydellinen lisä meidän apinaporukkaan, minkä toki jo tiesinkin. Aivan täydellinen pakkaus!

Koitin ottaa kuvaa kaverikissa Gabysta, Norton halusi kuvaan mukaan.

Kuvaan mukaan, pakko päästä. :D

Tajusin vasta sunnuntaina, että kisuthan ovat naamakirjasta tuttuja! Vaikka sturdin päällä komeili sivun nimi kissan kokoisin kirjaimin, ei sitä vaan tullut ajateltua. Norton ja Gaby seikkailevat Diivaelämää -nimisellä naamakirjasivulla.

Nortonia ihaillessa aika kului niin, etten ehtinyt hengailla äitini porukan kanssa niin paljon kuin olin ajatellut. Tuskin poissaoloani juuri huomattiinkaan, Tuisku onnistui keräämään molempina päivinä ympärilleen paljon ihailijoita niin häkin luokse kuin arvosteluitakin katsomaan.

Lauantaina Elmo oli ennen Tuiskua arvosteltavana Poitsua hieman jännitti.

Sitten jo vähän rentouduttiin.

Tuisku


Elmo. Tuomarin Paras lyhytkarvainen uros -palkinnosta kisasi 4 kissaa, joista 3 oli punaisia. Elmo tuli toiseksi.

Tuomarin Paras lyhytkarvainen uros, Tuisku

Paras uros ja naaras vastakkain. Tuisku oli Best In Show lyhytkarvainen kotikissa!

Voiton jälkeen heti veteraaniarvosteluun.

Tuisku hurmaa. Mister Kemi, sanoo arvosteluseteli. Kristiina Rautio oli Tuiskulla tuomarina myös viime vuonna Kempeleellä.

Lauantain päätteeksi. Tuona päivänä unohtui noutaa  Tuiskun Best In Show kotikissaveteraani-palkinto.

Sunnuntai, arvostelun alkamisen odottelua



Elmo



Myös sunnuntaina Tuisku oli paras lyhytkarvainen uros, Elmo tuli tällä kertaa kolmanneksi. Tuisku Best In Show lyhytkarvainen kotikissa!

Veteraaniarvostelussa. "My Romeo" luki arvostelusetelissä.

Tuiskun palkinnot viikonlopun ajalta. Osa puuttuu kuvasta (1-2 mitalia ja lauantain BIS  Kotikissaveteraani).

Paljon onnea äidille ja kisuille menestyksestä!! ♥