perjantai 2. joulukuuta 2016

Aikainen joululahja

Olen jo pitkään, vuosia, haaveillut raapimistynnyriä kissoille. Ne näyttävät miellyttäviltä ja raapimatilaa on valtavasti. Juuri tuollaisista ajattelin Haikun tykkäävän. Haiku tahtoo raapimapaikkoihinsa tiettyä tuntua ja kokoa, pahvisia kiipeilypuita se ei raavi.

Ostin alunperin meidän pienimmän puun tarkkailupaikaksi edelliseen asuntoomme. Muuttaessamme 2 vuotta sitten nykyiseen, puu päätyi nukkumapaikaksi ja poistamaan kirjahyllyn umpikujan. Puun ylin taso on Noran suosiossa, mutta jopa Noran kokoiselle (3,5 kg) kissalle se on liian pieni. Ajan myötä peti on muotoutunut tasosta osittain ulos valahtaneeksi.

Aikansa nähnyt puu


Miettiessäni kissoille joululahjaa, keksin vaihtaa puun paremman makuupaikan tarjoavaan. Miten loistava tilaisuus hankkia meille viimein tynnyri! Zooplussassa sattui olemaan tynnyriale ja hetken valikoimaa selailtuani päädyin Natural Paradise -tynnyriin. Valintaan vaikuttaneet tärkeimmät kohdat olivat kestävyyttä ja tukevuutta lupaava täyspuisuus sekä valikoimin muhkuin ylätaso. Etenkin Raku rakastaa tuollaisia petejä ja onhan se hieno!

"Mami tää on iso! Mitä siellä on?" Puhelinkuva

Natural Paradise Standard, XL

"Onpa kumma ilmestys!"

Mietin pitkään minkä kokoisen tynnyrin valitsen. Yläpedin reunat näyttivät kuvissa sen verran muhkuilta, että tiesin niiden syövän oleskelutilaa. Päädyin lopulta XL-kokoon, sen pedin läpimitta on lähelle meidän täyspuisen kiipeilypuun petimittaa (reunat mukaanlukien) ja se on ollut tosi hyvä. Puun saavuttua taputin itseäni päälaelle, etten ottanut L-kokoa. Keränukkumiselle se olisi mennyt varsin ahtaaksi.

Kerroksia ei ole käytetty pikaista tutkimuskäyntiä enempää

Pehmo ja pehmo

"Tässä on hyvä tassunoja."

R: "Noraaaaa, päästä mut siihen!" N: "En. Eti oma."

Tassujen tuuletusta. Puhelinkuva.

Zooplus toi myös ruokaa! Niin lähellä, mutta niin kaukana....

Tynnyri saapui meille tiistaina ja se on noussut curlien suosioon. Nora ja Raku nukkuvat vuorotellen yläpedillä ja välillä Raku koittaa häätää Noraa siitä pois, että pääsee siihen itse. Nappiostos siis, vanhaa puuta käytti vain Nora. Myös raapimiseen puu on kelpuutettu ainakin Rakun toimesta.

Vanha puu pääsi parvekkeelle alkuperäiseen tarkoitukseensa: tarkkailupaikaksi.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Eläinlääkärissä taas

Mikä voi olla todennäköisyys, että talouden kahden eri kissan kanssa joutuu käymään eläinlääkärin juttusilla eri syistä saman kuukauden aikana? Alkukuun puolella koettiin Noran yhtäkkiä alkanut virtsatulehdusoireilu ja viime perjantaina Haiku lopetti syömisen.

Perjantaiaamuna ja päivällä ruoka maistui vielä normaalisti, mutta iltapalaksi annettua isoa kalkkunanfileepalasta tyttö ei alkanut syömään. Mikä on hyvin harvinaista Haiku-ahmatille, joka normaalisti tilaisuuden tullessa kävisi napsimassa kavereidenkin ruuat omiensa päälle. Tarjosin samaa ruokaa myös seuraavan päivän aamupalalla, ei maistunut. Päiväruuaksi saatu broilerinjauheliha sentään kelpasi, joten kurkkasin suuhun, ettei siellä ole mitään tulehdukseen viittaavaa. Toinen puoli punoitti hitusen, mutta minusta punoitus näytti samalta minkä vuoksi olen joskus vienyt Haikun lääkäriin ja diagnoosina on ollut "hieman ärtyneet ikenet, ei tulehdusta". Päiväruoka oli ainut, mikä Haikulle kelpasi lauantaina.

Sunnuntaina aloin jo huolestua tosissaan kun ruoka ei vieläkään maistunut. Meille oli tulossa vieraita juhlapöytään, joten ostin kisuillekin spesiaaliherkkuna lohta. Sekään ei kuitenkaan maistunut Haikulle, ainoastaan kuivatut lohiherkut menivät. Nekin nihkeästi. Sunnuntaina Haikua ei kiinnostanut suuremmin edes tulla keittiöön ruoka-aikaan ja kun tarjosin varalta ruuan toiseenkin huoneeseen Haikun yksityiseen käyttöön (Haiku väisti tosi herkästi Noraa keittiössä eikä ainakaan yhdellä aterialla suostunut tulemaan keittiöön Noran ollessa siellä, vaan kuikuili keittiöön eteisestä), ei maistunut silloinkaan. 

Mietin ummetuksen mahdollisuutta ja sen vaikutusta ruokahaluun. Haiku ei aristellut vatsaa, mutta vatsa tuntui aika kovalta huomioonottaen, että Haiku oli syönyt 2 vrk aikana vain 50 g ruokaa.

Lähdin apteekkiin hakemaan parafiiniöljyä, mutta se oli loppu. Otin sen sijaan kissanmallasta ensi hätään, valmiina menemään heti seuraavana päivänä toiseen apteekkiin parafiinietsintöihin, jos mallas ei auta.

Puhelinkuva.

Tänä aamuna pääsin näkemään vessatilanteen, jättikakka tuli vaivattomasti ulos ja ulosteen koosta päätellen siellä tosiaan oli ollut jonkinlainen jumi. Haikun ruokahalu palasi heti (tyttö alkoi syömään ilmaa ja liikuskeli kiinnostuneena keittiössä) ja liikkeisiin tuli enemmän keveyttä. Silti tarjotessani helpostisyötävää jauhelihaa ja märkäruokaa, Haiku söi tarjotusta märkäruuasta vain osan, max. 15 g.

Eilen illalla apteekkireissun jälkeen olin muuttunut jo aika hysteeriseksi ja käpälöin Haikun suuta vähän väliä, joko miettiessäni kipuvaihtoehtoja tai antaessani kissanmallasta. Huomasin näiden aikana yhden hampaan ikenen kohdalla patin, jonka google kertoi olevan joko harmiton rasvapatti tai hammasjuuritulehduksesta seurannut märkäpaise. Haikun oireet viittasivat enemmän märkäpaiseeseen ja ummetuksen poistumisen jälkeen jatkunut syömättömyys vahvisti sen.

Varasin ajan meidän luottoeläinlääkärille 100 km päähän, sillä siellä on laajemmat tutkimusmahdollisuudet kuin lähialueella ja koska luottolääkäri on luottolääkäri.

Pääsimme käymään heti samana päivänä ja eläinlääkärin vastaanoton valaistus paljasti karun totuuden: Haikun toinen poski oli kuin eri suusta: täynnä hammaskiveä, punoittavat ikenet ja se paistava märkäpaise. Toinen poski, se millä Haiku tykkää paloitella ruuat, taasen oli ihanteellisessa kunnossa: ei hammaskiveä ja vaaleat ikenet.

Diagnoosina Haiku sai suutulehduksen ja yhden hampaan juuritulehduksen. Eläinlääkäri sanoi heti, että se hammas tulee poistaa. Sitä ei kuitenkaan tehdä ennen kuin märkä on saatu poistettua, joten tyttö on nyt 2 vk antibiootti- ja kipulääkekuurilla, jonka jälkeen hammas poistetaan ja katsotaan samalla tarkemmin muiden tilannetta. 

Se hammas tai pikemminkin ien on ollut hampaidenharjauksenkin kannalta aika ongelmallinen, joten poistotarve ei tullut suurena yllätyksenä. Eläinlääkärinkin mukaan kyseinen hammas ei yleensä ole se, joka ensimmäisenä poistetaan. 

Haiku sai eläinlääkärin luona tämänpäivän lääkkeet ja huomenna alkaa kotihoito.

Kotimatka sujui paljon tulomatkaa hiljaisemmin. Puhelinkuva.

Lääkkeiden vaikutus alkoi näkyä kotiintultuamme, mutta Haiku ei siltikään syönyt koko lautasellista loppuun. Lääkkeiden annosta oli tässä vaiheessa n. 3 tuntia.

Oli tosi huojentunut olo kotiintullessa kun tytön kivut on nyt (toivottavasti) saatu kuriin. Pikaisia paranemisia mussu ♥

PS. Kerroin luottolääkärillemme Noran virtsatulehdusoireilusta ja hän sanoi, että talven kylmyys lisää sellaista oireilua melkein epidemiamaisesti kun kissat tykkäävät istuskella ikkunalaudoilla ja muissa kylmissä paikoissa. Kylmyyttä olin itsekin miettinyt alunperin, meidän parvekkeenovi vetää ja kylmän tuntee jopa metrin päässä seisoessa.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Maestro Raku

Tänäkään vuonna me ei oteta joulukorttikuvia (ihan mahdotonta saada kisut pysymään paikoillaan hyvää kuvaa varten), mutta halusin silti tehdä jotain spesiaalia lähestyvän joulun kunniaksi. Tonttulakkien ja kuusipallojen ohella musiikki on todella tärkeä osa tunnelmanluontia, joten mikäs tämän parempi hetki alkaa virkistäytymään bänditoiminnassa pitkähkön tauon jälkeen.

Aloitimme soittotreenit keskiviikkona ja tauko oli tehnyt selvästi hyvää. Tauolle jäädessämme kisujen osaaminen oli vielä hyvin alkuvaiheissa ja keskityimme nimenomaan sooloharjoituksiin. Nyt jatkaessamme kisut asettuivat nättiin riviin kukin ottaen yhden soittimen (Haiku rummut, Raku ukulele ja Nora piano) ja kisut soittivat yhdessä niin nätisti! Jopa yhtäaikaa, motivoituen kaverin onnistumisesta ja palkinnon saamisesta. Tietenkin kännykkä ja kamera olivat kaukana ja lähtiessäni hakemaan niitä tunnelma rikkoontui eikä yhteissoitto ollut enää toimivaa. Haiku siirtyi tapansa mukaan kauemmas eikä suostunut liittymään Noran ja Rakun seuraksi. Norakin aika pian kyllästyi, mutta tyttöjen lähdettyä Raku valtasi estradin ja osoitti hallitsevansa kaikki kolme soitinta harjoittelutilanteen huomioiden suurella taidolla. Rummuista yllätyin miten poitsu hallitsi sen molemmat osat (rumpuosa ja kilisyttimet), vaikkei Raku ole päässyt juurikaan soittelemaan kyseistä soitinta.


Pidimme päivän paussia ja eilen jatkoimme taas. Tällä kertaa tytöt antoivat Rakun soitella yksinään.

Jo keskiviikkona oli nähtävissä Rakun huomattava kehitys pianonsoitossa, sillä tuon pitkähkön tauon aikana Raku on jälleen kerran hoksannut, miten tempun jumista pääsee etenemään. Yleensä temppujen jumeihin auttaa tauot, niiden aikana Raku tuntuu keksivän oikeat menettelytavat itsestään.

Meidän piano tuli valittua halpuutensa takia ja ehkä siitä johtuen se ei ole niin helppo soittaa kuin jokin toinen. Tuossa pianossa saa painaa aika kovaa, että kosketin painuu sen verran, että ääni kuuluu. Se tekee kissoille soittamisesta vaikeaa ja Raku onkin tähän asti pystynyt soittamaan vain seisaaltaan kun tällöin painon saa paremmin suunnattua etutassuihin. Silti soitto on ollut haparoivaa.

Tauon aikana Rakun itsevarmuus pianon kanssa on kasvannut huomattavasti, nykyään Raku selvästi tietää mitä tehdä eikä haparointia enää ole. Raku osaa nyt soittaa istuallaankin ja soitti myös ensimmäisen pidemmän sävelensä. Oli todellista tuuria, että sain sen tallennettua kameraan!

Raku on itsekin selvästi ylpeä omasta kehityksestään. Jos äänet laittaa isolle, voi kuulla poitsun kehräyksen. :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Märkäruokia testissä

Meillä alkoi olemaan kisujen hammastahna loppumassa, joten oli aika tilata lisää PetenKoiratarvikkeesta. Eihän lemmikkejä koskevasta verkkokaupasta tietenkään pysty tekemään tilausta tutkimatta ensin muutakin tuotetarjontaa, joten katselin sieltä kisuille myös joululahjaa ja päädyin selaamaan ruokapuoltakin. 

Sain joku aika sitten vinkin, että Zooplussaan on rantaunut Catz Finefood Purrrr -sarja, jota on ollut saatavilla mm. PetenKoiratarvikkeesta. Vilkaistessani valikoimaa Zooplussasta huomasin, että siellä on myös lohiversio, jota en ainakaan muista nähneeni PetenKoiratarvikkeessa (mikä kuitenkin löytyikin myös sieltä). Purrrr -sarja on kehitetty ruoka-aineallergioista kärsiville kissoille ja ruuat sisältävät aina vain yhtä proteiininlähdettä. Plussaa, että myös käytetyt kehonosat on eritelty lohta lukuunottamatta. Makuina ovat: kana, lohi, kenguru, lammas, karitsa ja sika.

Kiinnostuin heti lohiversiosta ja etenkin, että kyseinen ruoka täyttää täysravinnon määritelmän paremmin kuin muut löytämäni vain kalaa sisältävät "täysravinto"märkäruuat. A-vitamiini tuossa vain ihmetyttää, sillä muissa mauissa on maksaa mukana. Lohessa sitä ei ole mainittu eikä tuotteessa näytä olevan myöskään lisättyä A-vitamiinia. 

Olin ajatellut ottaa ruuan testiin seuraavan Zooplus-tilauksen yhteydessä, mutta koska Zooplussaan tulee sen verran harvoin tehtyä tilauksia, niin päätin testata ruokaa ensin parin purkin verran PetenKoiratarvikkeesta ostettuna ja sitten tilata isomman määrän Zooplussasta, jos ruoka on sopiva. 

Samalla täydensin myös Haikun ja Rakun vararuokavarastoa ja nappasin mukaan Natures:menua ja uuttuutta, Purenatural-märkäruokaa. 

Kävin noutamassa paketin postista eilen ja Haiku ja Rakukin pääsivät testaamaan uutta ruokaa jo samana iltana kun huomasin tuntia ennen ruoka-aikaa, etten muistanut ottaa iltapalaa sulamaan. Pikasulatuksen sijaan päätin testata Purenaturalia.


Ainakin nestettä tässä on erinomaisesti. Avatessani purkkia sain nestesuihkun naamaani.

Lohi oli todella vaaleaa!

Ja herkullisen tuoksuista

Bon appétit

Tummempaa kanaa, Purenatural

Nora tykkäsi Purrrr-lohesta todella paljon. Jaoin Purenatural-pussin Haikun ja Rakun kesken ja Haiku söi hyvällä ruokahalulla oman annoksensa. Yllättävän hitaasti tosin, yleensä Haiku imuroi spesiaaliruuat hetkessä. Raku söi n. puolet omasta annoksestaan ja Haiku tarjoutui putsaamaan lautasen.

Purrrr-lohessa ei pitäisi olla mitään allergisoivaa, mutta näistä ei koskaan tiedä. Ruokaa on testattu nyt 2 aterian verran eikä ainakaan vielä ole tullut mitään hälyttävää esille. Olisin halunnut kuitenkin testata hieman pidempään, mutta Zooplussan houkutteleva kilpailu sai minut aikaistamaan tilauksen tekoa. Kilpailu on voimassa enää tämän päivän ja siinä voi voittaa täyspuisen korkean Natural Paradise XL Compact -kiipeilypuun! Tilasin Noralle 30 purkkia Purrrria ja samalla täydennystä myös muihin märkäruokiin. Mukaan lähti myös kissujen joululahjat.

Lohiruoka vaikuttaa sen verran laadukkaalta, että olisi mahtava sisällyttää se aktiiviseksi osaksi Noran ruokavaliota korvaamaan toinen kuivaruoka-aterioista ainakin muutamana kertana viikossa. 

"Huaaaah!"

"Kato mami, oon jellona! Raur!"

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Tilannepäivitys

Eilen oli Noran viimeinen tulehduskipulääkepäivä. Lääkkeet ovat menneet ruuan mukana erinomaisesti ja antibioottia on syöty jopa herkkuna kädestä. Vähän näyttää jompikumpi lääkkeistä saavan töhnää korviin, mutta kutina ei ole lisääntynyt merkittävästi. 

Pisupuolella kaikki on hyvin. Torstaiaamun, eli ensimmäisen päivän aamun, jälkeen Nora ei ole rämpännyt vessassa. Perjantaiaamuna yhdestä hiekkalaatikosta löytyi minipisuja, mutta en ollut illalla putsannut sitä laatikkoa, joten niiden tekoajasta ei ole tietoa. Niiden jälkeen minipisuja ei ole näkynyt. Nyt jännätään riittikö tuo 3 pv kipulääkekuuri vai jatkuuko pissailut. Antibioottikuuri kestää tiistaiaamuun. 

Luolapeto hamuilee saalista

Luolapeto


"MIKÄ siellä myllää? Nora sääkö se oot?"

"Oota mää pelastan sut!"

"Moi mami!"

"Juu oon nätti, voitko lopettaa kuvaamisen? En tiiä miten tässä pitäs olla."



"Joko sää lähet?"

"Huomiotaaaaa!"

PS. Ihanaa isänpäivää kaikille iseille karvoihin tai karvattomuuteen katsomatta! ♥

torstai 10. marraskuuta 2016

Virtsatietulehdus

Nora on meidän stressi- ja (-)pisukisu. Olen monesti kertonut täällä Noran tavasta pissailla stressaantuneena (lähinnä vähäisen aktivoinnin vuoksi) hiekkalaatikon reunan yli. Tänään pissaongelmat menivät asteen pidemmälle.

Noran tämänaamuinen peiton kanssa peuhaus -leikkihetki. Pissakäytöstä lukuunottamatta aamu oli ihan normaali.

Myöhään eilen illalla Nora kävi tekemässä normaalin isohkon pisun. Tyttö nousi pissatessa seisaalleen, mikä on merkki stressipissasta ja pissaa menikin ylikin laidan. En ollut päivän aikana leikkinyt Noran kanssa niin paljon kuin tyttö olisi halunnut, joten soimasin itseäni ja siivosin pissat kuuliaisesti. Stressipissailun aikaan Noralla on tapana joskus myös hieman tärisyttää takapäätään, mutta tällä kertaa koko kissa tärisi pissatessa aivan kuin Nora koittaisi saada pissan ulos mahdollisimman suurella paineella. Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun näin kävi, en huolestunut liikaa ja jätin asian tarkkailuun.

Tunti tai pari pisun jälkeen Nora kävi kahdesti tunnin sisään hiekkalaatikolla kuopsuttamassa. En nähnyt tilanteita ja oli pakko mennä jo nukkumaan, joten oli vain pakko toivoa, että kyseessä oli hetkellinen epänormaali käytös.

Ei ollut niin hyvä tuuri. Aamulla ruoka maistui normaalin erinomaisesti ja Nora oli tapansa mukaan ensimmäisenä valmiina ja halusi hippasille. Sitten se alkoi. Hiekkalaatikolla ravaaminen. Tunnin aikana Nora vuorotellen juoksenteli sekä riehui ympäriinsä ja ravasi hiekkalaatikolla. Hiekkalaatikolla käytiin vähintään 9 kertaa sen tunnin sisään. Kahdeksannen kohdalla lopetin laskemisen. Ulos ei tietenkään tullut muuta kuin yksittäisiä tippoja. 

Siinä kuudennen pissan kohdalla soitin isälleni pystyisikö hän käyttämään meitä eläinlääkärissä ja onneksi hän suostui ja hänellä sattui olemaan vapaapäivä. Eläinlääkärin ajanvarausjärjestelmän aukeamista piti odotella vielä tuskaiset puoli tuntia. Mieltäni helpotti edes hieman tieto, että edellisiltainen isohko pisu oli merkki siitä, ettei siellä ainakaan ole tukosta. Huoli oli silti valtava, tulehduskin on hyvin vakava ja kivulias.


Tuntui pahalta jättää kisut keskenään kotiin ja lähteä töihin, mutta kotiinjääminenkään ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Norakin pystyisi varmasti rauhoittumaan paremmin ja saisin odotuksen ajaksi muuta ajateltavaa. Soitin ajan töistä. Kaikesta huolimatta olen kiitollinen, että tämä tilanne sattui arkena ja etenkin aamulla, on halvempaa saada akuuttia hoitoa ja ajansaaminen aukioloaikojen sisään on helpompaa. Muttei siltikään niin helppoa. Soitin vakilähilääkärillemme ja siellä oli jo päivä buukattu täyteen. Huomiselle olisi ollut aika, mutta huominen oli vähän turhan kaukana. Soitin toiselle asemalle ja kauhukseni sieltä vastattiin samoin; päivä oli jo varattu täyteen. Siellä suhtauduttiin kuitenkin tilanteeseen upean ammattimaisella vakavuudella ja he alkoivat heti tutkimaan aikataulua pystyisivätkö ottamaan Noran vastaan pikaisesti johonkin väliin. 

Onneksi löytyi kohta, johon Noran voisi nipistää. Tullessani kotiin hyvissä ajoin ennen lähtöä, Nora oli nukkumassa olohuoneen toisella suosikkipaikallaan raapimapuun ylimmällä tasolla. Tyttö ei noussut pissalle kertaakaan tunnin aikana, mutta tytöstä huomasi, ettei Nora ollut myöskään täysin oma itsensä.

Eläinlääkärikäynti sujui hyvin. Nora oli tapansa mukaan helppo hoidettava ja sai paljon kehuja. Rakko ultrattiin eikä helpotuksekseni masukarvoja tarvinut ajaa pois tieltä eli ei vaikuttanut osallistumiseemme tammikuiseen tuplajuhlanäytelyyn paikkakunnallamme (enää 2 kk!). Tarpeen tullen masukarvat olisivat olleet kivuton uhraus tarkemman kuvan saamiselle. Terveys menee aina näyttelyiden edelle.

Rakossa ei näkynyt selkeitä kiviä tai muutakaan epäilyttävää eikä tyttö aristellut vatsan tunnusteluita. Virtsanäytettä ei saatu virtsan vähyyden vuoksi, joten eläinlääkäri kirjoitti reseptin bakteeripohjaiselle virtsatietulehdukselle, mikä on kuulemma yleinen etenkin tyttökissoilla. 

Nora sai reseptin sekä antibiootti- (5 pv) että tulehduskipulääkekuurille (3 pv). Lääkkeet menivät mukisematta päiväruuan joukossa eikä tyttö ole enää tiettävästi rämpännyt vessassa aamun jälkeen! Tarkistan vielä virtsan pH:n heti kun onnistutaan osumaan Noran kanssa yhtä aikaa vessan puolelle.

"Rapsuja!"

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

The Kirja


Tässä se viimein on ainakin parin vuoden suuren haaveilun jälkeen; The Kirja: Nutrient Requirements of Dogs and Cats (National Research Council, 2006)!! Olen niin onnellinen, että tämä Raamattu löytyy viimeinkin hyllystäni! Kirja on kokoelma tieteellisiä tutkimuksia koskien koirien ja kissojen ravintoainetarpeita, kattaen mm. minimitarpeet, turvalliset ylärajat ja imeytyvyydet.

Ollessani työttömänä tämän kirjan hankintaa esti yksinkertaisesti raha. Kirjan suuri hinta ei houkutellut, vaikka tarve kirjan sisältämille tiedoille ja halu pureutua tutkimuksiin oli valtava. Onneksi kirjasta on saatavilla myös esikatseluversio Google-kirjoissa ja sen avulla olen pärjäillyt tähän asti. Esikatselun huono puoli on nimensä mukaisesti se, että vaikka se onkin kiitettävän laajasti luettavissa, osa sivuista ei näy ilman kirjan ostoa. Sivujen näkyvyys vaihtelee ja on tuuripeliä pääseekö tarvittaessa lukemaan juuri sitä sivua minkä tietoja kaipaisi. Tämän vuoksi on koettu monet, monet turhautumisen hetket vuosien varrella.

Viimeinen niitti tuli viime kuun puolella kun olisin tarvinut erästä tietoa, mutta se oli sillä hetkellä juuri piilotetulla sivulla. Se, minkä olisin voinut tarkistaa parissa minuutissa kirjasta, vei moninkertaisen ajan etsiä muusta lähteestä luotettavana tietona.

Laitoin kirjan muutaman päivän vakavan harkinnan jälkeen tilaukseen ja se saapui toissaperjantaina. Materialistina minua ilahduttaa suuresti kun voin viimein hypistellä kirjaa konkreettisesti ja on todella helpottavaa kun voi tarvittaessa vain pyöräyttää tuolia vasemmalle ja rullailla noukkimaan kirja hyllystä ilman pelkoa, ettei pääsisikään lukemaan tarvittavaa sivua. Huomasin tosin miten syvälle pelko on juurtunut kun viimeksi avatessani kirjaa mietin hetken huolissani näenköhän tarvitsemaani sivua, kunnes muistin, ettei fyysisten painosten kanssa moista ongelmaa ole. Kirjan selaaminen sai heti extrasysäyksen mielekkyyttä.

Myös tällainen seura tekee kirjan lukemisesta erityisen mukavaa ja motivoivaa ♥

Vaikka olenkin lukenut ajan saatossa kirjasta runsain mitoin kappaleenpätkiä, joitain useammin kuin toisia, odotan innolla pääseväni pureutumaan kirjaan lukemalla sen viimein kannesta kanteen. Ei esteitä, vapaa pääsy mihin tekstinkohtaan vain tahtoo. Lukuhetken ajattelin ajoittaa "joululomalle", silloin on Netflix-huumakin varmaan laantunut sen verran, että malttaa uppoutua pidemmäksi aikaa kirjan ääreen.