torstai 18. tammikuuta 2018

Näyttelyyn!

Näyttelyvuosi 2018 starttaa ylihuomenna 20.1. Kempeleessä upouudella Zemppi Areenalla!  Olemme taas molemmat päivät ja nyt hotelliinkaan ei ole pitkä matka, sillä se sijaitsee tismalleen samassa osoitteessa. Todella hauskaa vaihtelua, etenkin kun kauppakeskus Zeppelin ja lukuisat ruokailu- ja shoppailupaikat on aivan käden ulottuvilla.

Tämäkin on näyttely, jota on odotettu todella innolla. Upouusi näyttelyhalli ja hauska hotellielämys luvassa sekä mikä minulle yksi tärkeimmistä: Nora pääsee taas nauttimaan matkasta kuten kuuluu myös hotellihuoneessa! Ehkäpä edellinen kerta sitä myöten kuittaantuu. Ainakin kaikkeni tulen tekemään sen eteen.

Ja tottakai reissulla pääsee taas näkemään ihania kisukavereita omistajineen ja huippuspesiaalina sunnuntaina on luvassa maksuttomat viralliset agilitykisat! Me ollaan Noran kanssa vielä varsin ruosteessa, aloitettiinkin treenaamaan joulukuussa, mutta käydään testaamassa mitä tyttö tuumii esteilystä yleisön edessä vieraalla paikalla. Ken tietää vaikka Nora yllättäisi.


Olen iloinen, että säästin viime näyttelyyn tekemäni check-listin mukaanotettavista tavaroista, nyt on helppo pakata valmiin listan kanssa. Säästyy aikaa ja turhaa panikointia. Pesin Noran nyt illalla ja tämän kirjoituksen julkaisun jälkeen aloitan pakkaamisen.

Nämä näyttelyt ovat suuren hallitilan vuoksi eurotyyliset. Uusi kokemus tulee siis olemaan tämäkin. Eurotyylinen poikkeaa Suomessa totutusta mallista siten, että häkit muodostavat ympyrän, jonka sisällä ovat omistajat (näytteilleasettajat) ja yleisö liikkuu häkkien ulkopuolella. Tämän vuoksi häkkien takaseinän tulee olla peittämätön, eli näkösuoja on vain kahdella sivulla. Noralle tämä tuskin on ongelma, mutta aremman kissan voisin kuvitella ahdistuvat avoimemmasta häkistä. Lisäksi tyyli on vaikea yleisön rotuuntutustumisten kanssa, sillä kissan omistajan puheille on vaikeampi päästä. Ehkä tähän on keksitty jokin toimiva käytännön tapa, jännä nähdä sitten paikan päällä. Näyttelyverhot on meillä samat kuin tähän asti, mutta joko takaseinä nostetaan verhonipsuilla tai kokeilen kääntää verhot niin, että se osa mikä normaalisti toimisi takaseinänä, olisi nyt pohjalla piilossa pohjaviltin alla. 

Tavataan Kempeleessä?



PS. Viime näyttelyvuosi oli Noran ensimmäinen kunnollinen (ihka ensimmäinen ja sen vuoden ainut virallinen näyttely oli vuonna 2016) ja sisälsi yhteensä 6 näyttelypäivää. Näissä näyttelyissä saatujen tulosten ansiosta Nora on sijalla 4. Vuoden kastraattinaaraissa POROKin Vuoden Kissa -kilpailussa pistein 521,17! Lisäksi tyttö oli Kissaliiton pistelaskennassa sijalla 1. American curl pitkäkarva, kastraattinaaraat. Onnea Nowa!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Little & Bigger aktivointimatto in action

Kisujen joululahja on ollut helppo ja hauska aktivointitapa. Kisut ovat aina ottaneet nenätyöskentelyn sydämenasianaan ja ovat innokkaana sekä määrätietoisena nuuskimassa herkkuja piiloistaan. Nora ei ole vieläkään ymmärtänyt maton ideaa, vaan pyörii ympärillä, mutta Haiku ja Raku käyvät heti töihin tilaisuuden saadessaan. Lukitsen kisut tietokonehuoneeseen siksi aikaa kun piilotan herkut eikä siellä aina malteta olla ravistelematta liukuovea mamin vauhdittamiseksi. 

Kuvia matosta julkaisin jo jouluaattojulkaisussa, mutta videolla näkyy paremmin millainen matto on käytännössä. Hapsut ovat pitkät, mutta niiden kolot sopivan kokoisia kaivavalle kisukuonolle. Suurimman osan herkuista saa varsin vaivattomasti niiden alta, mutta välillä joutuu miettimään parhainta lähestymistapaa. Videolla kisut etsivät Thrive Tuna -pakastekuivattuja herkkuja.

Meiltä lämpimät suosittelut matolle!

torstai 11. tammikuuta 2018

Lahja ja agiharrastuksen herättelyä

Loppuvuodesta 2017 sain sykkeen herätellä meidän 2 vuotta horroksessa ollutta agilityharrastusta takaisin jalkeille. Harrastus jäi aikoinaan paussille, koska itsekootuilla esteillä ei ollut mielekästä harrastaa, vaikka kissat niistä nauttivatkin. En pitänyt niiden esteettisyydestä ja ne olivat osittain myös kömpelöt. Vuoden 2015 lopulla päätin rakentaa itse esteitä liityttyäni Agility Kissat -yhdistykseen ja saatuani sieltä viralliset esteohjeet, mutta päästyäni töihin vuoden 2016 alussa ajatus jäi tuolloin vaille tekoa. Myös vuonna 2017. Kesä meni ennen kuin ehdin kunnolla edes miettiä milloin olisi energiaa agiesteiden tekoon.

Esteitä on voinut ostaa netistäkin, mutta olen itsepäisesti pitäytynyt päätöksessäni, että rakennan esteet itse. Kunnes marraskuussa joku linkkasi facebook-keskustelussa Onnelan eläinten sivuilta saatavat agiesteet ja esteet jäivät pyörimään mieleeni. Joulukuun alussa kyllästyin harrastuksen paikallaanseisomiseen sekä oston pohtimiseen ja laitoin agiestepaketin tilaukseen. En kuitenkaan saisi lähiaikoina tehtyä agiesteitä itse ja kuumotti jo päästä harrastamaan. Ne olisivat samalla osittain kisujen joululahja, sillä arvoitu toimitusaika 2-4 viikkoa oli hyvällä tuurilla ennen joulua. Sattumalta samoihin aikoihin myös julkistettiin, että tammikuisessa Pohjoisen Rotukissayhdistyksen näyttelyssä, johon olen menossa Noran kanssa ensi viikolla, pidettäisiin virallinen agilitykisa.

Perjantaina 22. päivä eli n. 3 viikkoa tilauksesta sain puhelun esteiden tekijältä, Design by Anun Anulta, joka kertoi esteiden myöhästyvän mahdollisesti jopa kuukaudella esteisiin käytettävien magneettien saatavuuden vuoksi. Inhimillinen syy, mutta Anu halusi kuitenkin lähettää lahjan hyvitykseksi esteiden odotteluun.

Paketti saapui tänä maanantaina ja olen yhäkin pyörällä päästäni sen runsaudesta! Kisut saivat äitiyspakkauksen kissanpennuille, joka sisälsi viltin, karstan, lelun, pentukirjan ja tiskirätin. Itse laatikkokin oli osa pakkausta, sillä siitä sai leikottua pennulle pesän. Meillä tämä tuli käyttöön avonaisena vaakasuunnassa, jotta aikuinen kisu mahtuu sisään. Lisäksi mukaan oli laitettu minulle ihana kissakukkaro. Kaikki nämä olivat erikseen paketoitu Anun omalla kissakuosilla ja söpöllä tekstillä.

Pakeetti!

Potilaspuku ei kuulunut tähän versioon. Miten söpöt kisut pakkauksessa!

Kaikissa tuotteissa oli jokin söpö teksti

Haiku ihastui vilttiin


Aivan huimaa asiakaspalvelua ja ihanat tuotteet, kiitos vielä kerran Anu! Kisut innostuivat lahjoista todenteolla ja tytöt vetivät parit rallit näiden innoittamana. Tuotteista löytyi kisuille moneen makuun: curlit ihastuivat eritoten karstaan ja laatikkoon, Haiku taasen vilttiin ja leluun. Katsotaan, milloin vauvakirja pääsee käyttöön... ;)

"Tässä on... kissanminttua!" (lisätty itse)

"Piikikäs! Mun!"

"Joko saa syödä?"

"Miten niin ei saa?!"

Nora vaanii.... karstaa.

"Hähä, muka!"

"Böö!"

"Hehehe!"



Haikun viltti

Nyt pitää vain malttaa odottaa esteitä, tulevat varmasti saamaan suuren suosion! Ollaan Noran kanssa treenattu nyt itsekootuilla radoilla, ajavat asiansa kisoihin asti. Vinkkasin jo Anulle, että jos joskus estevalikoima laajenee, niin täällä on heti yksi innokas tilaaja! On nuo esteet sen verran näyttäviä ja tilaystävällisiä. Ja kun noin sydämellinen asiakaspalvelu.

torstai 4. tammikuuta 2018

Ruokakulut 2017

Tänä vuonna sentään näiden kanssa ei mennyt helmikuulle, kuten viime vuonna. Pienen kuittiurakan jälkeen laskut oli valmiina jo 31.12. Oli tosi kiva päästä vertailemaan miten kulut olivat muuttuneet toissavuodesta ja ylipäätään miten paljon ruokahankintoihin oli kulunut rahaa. 

Vuoden 2017 iso taloudellinen helpotus oli Vauhti-Raksun emokanan reisipalat, joiden kilohinta oli 4,50 € kun yleensä olen ostanut kaupasta 8-9 € kilohintaan ihmislaatuista. Harmillisesti emokana oli erätuote eikä sitä ole enää toistaiseksi saatavilla, mutta ehdin hamstrata sitä pakastimeen kiitettävästi. Jälleen, onni on kissojen oma pakastin meidän jaetun kaverina. 

Kuukausissa oli taas hirmuisesti vaihtelua keskenään, Noran kohdalla riippuen milloin täytin poronlihavarastoja koko vuoden ajalle ja milloin tilasin monen kuukauden märkäruuat kerralla Zooplussasta.


Haikulla ja Rakulla marraskuun iso lovi oli kun tilasin niille Zooplussasta märkäruokaa laiskan päivän varalle. Märkäruoka riittää pitkälle tätä vuotta, riippuen miten pitkään uskallan ruokia kaapissa säilyttää, vaikkeivat suoranaisesti vanhaksi menisikään.

Haikun ja Rakun kulujen keskiarvo oli 29,38 €/kissa/kk. Tarkoitus oli syksyn emokanahamstrauksen jälkeen syöttää pitkälti sitä, mutta ostelinkin yllättävän paljon kaveriksi myös ihmislaatuisia palalihoja. Emokanaa on vielä arviolta +8 kg pakkasessa.

Noran kuukausikulujako oli todella yllättävä:  49,68 €/kk! Vuonna 2016 luku oli 37,14 € eli 2017 Noran ruokiin meni 150 € enemmän kuin sitä edellisenä. Toisaalta vuonna 2016 lukuja oli helpottamassa vuoden 2015 lopulla hamstratut poronlihat. 

Nämä pitämäni luvut eivät kerro todellista kuukausikulutusta. Todellisesta kuukausikulutuksesta löytyy laskelma vuodelta 2016, joskaan eivät pidä enää täysin paikkaansa.

Vuodenvaihteessa oli paljon lihoja alehinnoin

Vaikka eivät kerrokaan todellisia kuukausisyömisiä, niin näiden kirjaaminen ja tarkastelu on todella hauskaa! Ja antaa kuitenkin jonkinlaista esimerkkiä siitä, paljon ruokavalioihin menee rahaa. Kisujen yhteiset lisäravinteet (lähinnä D-vitamiini) oli keskiarvoltaan 0,93 €/kissa/kk.

Pakollinen kisukuva: Raku telttailemassa olohuoneessa ennen kuin teltta siirtyi tietokonehuoneeseen