sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Painajainen majapaikassa

Viime viikonlopun Luleå-reissu lyötiin lukkoon Kempeleen näyttelyssä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Samoihin aikoihin avautui myös ilmoittautuminen kyseiseen näyttelyyn ja heti Kempeleen reissun jälkeen aloimme katsomaan hotelleja. Olimme kuulleet Kempeleellä, että parhaimmat olivat jo menneet, mutta halusimme vielä yrittää. Lemmikkihuoneet olivat kadonneet varaussivustoilta, mutta päätin vielä yrittää soittaa. Tuloksetta.

Meidän oli tarkoitus reissata erään toisen kissaharrastajan kanssa ja aloimme yhdessä katsoa muita hotellivaihtoehtoja. Booking.com oli ainut, joka antoi hakea lemmikit sallittu -täpillä, joten katsoimme sieltä.

Hotelleja oli yhä vapaana Luleån alueelta/lähettyviltä vähän kauempana hallista, mutta huomasimme myös halvemman vaihtoehdon: First Camp -hostellimökit leirintäalueelta ja matkaa oli vain 500 m näyttelyhallilta! Hinta ei ollut lainkaan paha ja päätimme matkakumppanimme kanssa, että otamme yhteisen 2 makuuhuoneen mökin säästääksemme kuluja. Varauksen teimme heti samalla kertaa 5. heinäkuuta. Hintaan lisättiin lemmikkimaksu 200 SEK eli n. 21 €.

Olimme ihan täpinöissämme onnistuneesta varauksesta. Oli helpotus, että saimme majoituksen noin läheltä, ettei tarvinut lähteä testailemaan suunnistusvaistoa ja navigaattorin toimivuutta tuntemattomalla alueella. Lähempänä matkaa (elokuun lopulla) matkakumppanimme joutui harmillisesti perumaan tulonsa. Olin tehnyt varauksen ilman peruutusmahdollisuutta, joten jännittynein tunnelmin laitoin Luleån First Campiin viestiä ja pyysin mahdollisuutta vaihtaa yhden makuuhuoneen sisältävään mökkiin. Tämä onnistui ilman lisämaksuja (majoitus tuli maksaa etukäteen, mutta olin ehtinyt maksaa vasta n. 16 € etukäteisvarausmaksun, loput pystyi maksamaan lähempänä reissuajankohtaa). Kaikki hyvin siis! Paitsi... Viestin loppu oli kuitenkin jotain, mikä sai niskakarvat nousemaan pystyyn ja kylmän hien nousemaan otsalle. 

"Muista, että sinun tulee pitää kissasi kylpyhuoneessa tai häkissä oleskelunne ajan." 

Ei tästä ollut aiemmin mainintaa missään! Ei edes varausvahvistuksessa, jossa muutoin oli ollut varsin laajasti ohjeita ja informaatiota.

Alle kuukausi lähtöön, joten siinä vaiheessa oli turha enää alkaa katsomaan toista majapaikkaa ja olisin joutunut kuitenkin maksamaan täyden hinnan mökistä, koska en ollut hoksannut ostaa mukaan peruutusturvaa.

Pienen panikoimisen jälkeen päätin uhmata sääntöä ja päästää Noran vapaaksi. Läheisyydenkaipuinen ja aktiivinen Nora ei ole luonteeltaan sopiva kylpyhuonemajoitukseen. Mistä he tietäisivät onko kissa ollut vapaana vai ei?

Viikkoa ennen matkaa (7.9.) sain joukkoviestin koskien kaikkia kissan kanssa tulevia. Viestissä kerrottiin tästä säännöstä ja sanottiin, että jos lemmikki on ollut vapaana mökissä tai on pissannut väärään paikkaan, peritään 2000 SEK (n.210 €) lisämaksu. Tässä vaiheessa paniikki nousi jälleen. Samoin suuttumus. Olin onnistunut saada tietää tuosta jo elokuun lopulla viestittelyni ansiosta, mutta kuinka moni kuuli tästä nyt ensimmäistä kertaa, vain viikkoa ennen näyttelyä?

210 € oli myös turhan kova pala lähteä testailemaan. Laitoin First Campiin viestiä ja selitin Noran tilannetta ja pyysin lupaa pitää tyttöä kanssamme valjaissa. Emme saaneet lupaa. Mökit ovat puumateriaalia ja heillä on kuulemma kokemusta näyttelykissojen vääriin paikkoihin pissailuista, karvojen olosta joka paikassa (verhot, pöydät yms) ja perustelivat myös, että allergikoille huono, että kissa kulkee mökissä vapaana. Jälkimmäinen olikin looginen, sillä allergikko varmasti valitsee juuri sen lemmikit sallivan mökin.

Ei auttanut muu kuin niellä kohtalonsa ja toivoa, että Nora olisi sen verran uupunut päivän jälkeen, että nukkuisi illan ja yön tyytyväisenä. Onhan joillakin kasvattajillakin kissoja kylppäreissä näyttelyreissulla, jos on kisuja 2 eri taloudesta, niin eiköhän mekin pärjätä tämä 1 yö?

Näyttelyaikataulujen viivästyminen 2 tunnilla oli tältä osin meille onni. Mutta se ei auttanut. Noralla oli väsymyksen sijaan hurjasti energiaa ja se ei pitänyt lainkaan siitä, että se joutui olemaan kylpyhuoneessa meidän muiden ollessa viereisessä huoneessa. Tyttö itki oven takana, mutta meidän ei auttanut kuin toivoa, että satunnaiset silittelyhetket ja aika rauhoittaisi tytön.

Nora kylppäriyksiössään. Lelu on kadonnut kuvasta.

Näin ei käynyt. Nora itki kylpyhuoneessa puoli yötä. Itse olin niin väsynyt, että nukahdin ennen aikojani enkä herännyt itkuun, mutta n. klo 2 yöllä äitini herätti minut ja sanoi, että hän on herännyt vähän väliä Noran itkuun eikä kestä enää. Menin Noran luokse kylpyhuoneeseen ja tyttö oli aivan stressaantuneena. Silmät suurina se pyöri ympärilläni puskien ja kehräten voimakkaasti selvästi anoen, etten jättäisi sitä enää yksin. Äitini ehdotti, että menisin nukkumaan kylpyhuoneeseen Noran kanssa, mutta siellä oleva ilmastointilaite(?) piti sen verran meteliä, etten edes harkinnut asiaa. Se saattoi myös olla yksi syy, miksei Nora saanut unta. Myös putkiston äänet kuuluivat selvästi.

Nora oli stressistään huolimatta käynyt pissalla ja kakalla, joten rohkenin ottaa tytön kuljetuskoppaansa ja sijoittaa kopan tyynyni viereen. Tämä rauhoitti Noraa hieman, mutta se silti naukui ja koitti päästä ulos kopasta. Harkitsimme tässä kohtaa vahvasti riskeerata 210 € lisämaksun, mutta jonkin ajan kuluttua tyttö hiljeni ja nukahdin uudestaan.

Aamulla herätessämme äitini kertoi, että oli yhä välillä herännyt yöllä Noran itkuun ja tyttö oli selvästi yhä kovassa stressissä aamulla. Se murisi minulle kun kurkkasin kopan sisään. Nora. Murisi. Minulle! Vein Noran kylpyhuoneeseen, jotta tyttö saisi hieman jaloitella ja käydä tarpeillaan, ennen kuin matka jatkui näyttelyhallille. Kylppäriin päästyään Nora oli jälleen lautassilmineen puskemassa, mutta tällä kertaa murinan kera. Tyttö ei tiennyt mitä ajatella, joten se murisi ja puski yhtä aikaa pyörien ympärilläni rauhoittumatta lainkaan.

Olin ihan varma, että sunnuntain näyttelypäivästä tulisi katastrofaalinen Noran ollessa pahalla päällä huonosti nukutun ja stressintäyteisen yön jälkeen, mutta voi kultaa, se oli oma iloinen itsensä heti päästyään näyttelyhäkkiinsä, pois kamalasta mökistä.

Meidän huone

Eteinen

Kirjoittaessani kokemuksestamme Facebook-sivulleni sain kuulla, että ruotsalaiset ovat pitäneet meteliä First Camp Luleån toimintatavoista ja ovat soitelleet koko ketjufirman johtajalle joka on sanonut, ettei Luleån toiminta ole heidän toimintaperiaatteidensa mukaista. Jostain syystä heidän käytäntönsä on silti saanut jatkua, mutta toivottavasti tähän tulee muutos ja pian. Aiemmin Luleåssakin on saanut pitää kissoja vapaana, mutta joku vuosi sitten tämä on muuttunut.

Ties mitä olisi käynyt, jos yhteinen majoitus matkakumppanimme kanssa olisikin toteutunut. Pyysin First Campia lisäämään varoituksen käytännöstä varaussivustoille, se on vähintä mitä voivat tehdä. Emme olisi ikikuuna päivänä harkinneet tuota paikkaa, jos olisimme tienneet heidän säännöistään. 200 SEK lemmikkimaksu on myös varsin mielenkiintoinen, sillä sen lisäksi, ettei lemmikki saa viettää aikaa vapaana tai edes kytkettynä perheensä kanssa, majoittujien tulee itse siivota jälkensä lähtiessään.

Onneksi Noran aurinkoinen luonne on myös anteeksiantava. ♥ Näistä opitaan ja tästäedes pysymme kaukana First Campista, etenkin niin kauan kuin tuo sääntö on voimassa. Toivottavasti tästä varoituksesta on hyötyä muille, etteivät tee samaa virhettä.

torstai 21. syyskuuta 2017

Valmistujaislahja

Olimme sopineet äitini kanssa ennen näyttelyreissua, että jos Nora valmistuu, niin sitten juhlitaan. International Premier on titteli, jonka eteen on nähty paljon vaivaa, mikä tekee valmistumisesta sitäkin merkittävämmän. 

Niinpä Noran saatua puuttuvan sertinsä lauantaina, oli riemu katossa. Tätä varten olimme valmistautuneet jo parin kuukauden ajan ennen reissua, tätä varten lähdimme seikkailulle tuntemattomaan keskelle monenlaisia uusia kokemuksia.

En osannut lainkaan aavistaa, että äitini oli hankkinut meille valmistujaislahjan. Ja miten hieno se onkaan! Olin ihan sanaton ja olen oikeastaan yhä. Muki, joka muistuttaa meitä saavutuksestamme. ♥


Sain mukin jo näyttelypaikalla, mutta kuvat siitä on otettu majapaikassamme. Taustalla myös muuta juhlintaan liittyvää.

Kiitos vielä kerran upeasta lahjasta!



tiistai 19. syyskuuta 2017

Luleån näyttely

Näyttelyseikkailumme käynnistyi varhain lauantaiaamuna kun lähdimme ajamaan kohti tuntematonta. Minulle kyseessä oli ensimmäinen noin pitkän matkan ulkomaan matka varmaan 15 vuoteen eikä äitinikään, matkakumppanini, ollut käynyt koskaan Luleåssa asti. Olimme molemmat naurettavan innoissamme kun poistuimme tutulta Ruotsin alueelta ja lähdimme matkaamaan syvemmälle. Navigaattori oli koko ajan valmiina apuun otettavaksi, vaikka reitti oli helppo sisältäen lähinnä suoraa. Tullin ohi olimme päässeet pysäytyksettä.

Suomessa olemme käyneet aina Pohjoisen Rotukissayhdistyksen näyttelyissä ja saimmekin kokea heti näyttelyhallin ovella kulttuurierot. Näyttelyn järjestäjällä, Norrskenskattenilla, ensimmäinen pysäkki näyttelyhallissa oli näyttää rokotustodistus yhdelle henkilölle -joka tarkisti myös sirut ilmeisesti pistokokeina-, siirtyä siitä eläinlääkärintarkastukseen ja sen jälkeen vielä varsinaiseen ilmoittautumiseen, josta pystyi myös ostamaan näyttelyluettelon. Ilmoittautuminen piti tehdä myös seuraavana päivänä. Norrskenskatten viettää tänä vuonna 30 vuotisjuhlaansa ja osallistujat saivat tämän kunniaksi tuotepaketit.

Seuraava erilaisuus oli, että häkin paikan sai valita itse, mutta häkin rivi piti käydä merkkaamassa sihteeristön viereiseen listaan molempina päivinä, jotta yleisö voi halutessaan tarkastaa etsimänsä kisun/rodun rivin. Tämä tosin vaatii näyttelyluettelon ostoa, sillä lapussa oli ainoastaan kissojen numerot ja numeroa vastaavan kissan voi tarkastaa luettelosta. 

Lauantaina sisääntulo oli klo 6.30 - 8.30 paikallista aikaa. Olimme perillä klo 7, joten meillä jäi hyvin aikaa tutkailla paikkoja ja syödä ennen arvostelujen alkamista. Tuttuun tapaan otin Noran ulos häkistään hyvissä ajoin ennen arvostelujen alkamista, jotta tyttö rentoutuisi ennen tuomarille menoa. Arvostelujen oli määrä alkaa klo 9 ja Nora oli meidän tuomarilla toisena vuorossa, paikalla oli myös toinen american curl.

Menimme tuomarin pöydän läheisyyteen odottelemaan. Arvostelut alkoivat yli tunnin myöhässä. Paikalla oli tuttuja suomalaisia aktiiveja ja saimme kuulla, että kiireettömyys on tuolla yleinen tapa ja arvostelut alkavat aina myöhässä. Koska emme tienneet oikeasta alkamisajasta, odotimme tuomarin pöydän lähellä sen tunnin. Pisteet Noralle kärsivällisyydestä.

"Joko alkaa?"

Tuomarina meillä oli lauantaina Magdalena Kudra, joka ihastui Noraan kovasti. Tyttö sai erityisesti kehuja lihaksistaan ("uu la laa"), silmiensä vihreästä väristä (curleilla ei tule pisteitä silmien väristä, joten ei sinänsä vaikutusta) sekä turkin kunnosta ja värin syvyydestä. Nora oli kärsivällinen oma itsensä ja sai arvosteluseteliin yleisvaikutelmaksi "sweet temper DIVA". Silmistä "super expression ♥".

"Mun leuka on hyvä just näin, kiitos." Magdalena kaipaisi isompaa ja profiililtaan suorempaa leukaa

"Muusta ollaanhan samaa mieltä, että hyvää on?"

"Raapusta sitten paljon kehuja"

"Ei kiirettä"

Nora sai viimeisen tarvittavan sertinsä ja valmistui International Premieriksi!!! Tyttö sai myös kutsun Tuomarin Parhaaseen.


Näyttelyn toinen curli: suomalaissyntyinen, mutta Norjassa asuva IC FI*Siriuksen KiwiCurl

Kaunis tyttö! Kiwi on Norjan ainut curli

Tuomarin Parhaassa Noralla oli vastassa 13-vuotias upea norski.


Kisa oli hyvin tiukka ja olin jo varma, että tuomari kallistuisi norskin puoleen. Lopulta pitkien vertailujen jälkeen NOM-ruusuke ojennettiin Noran suuntaan. Nora oli Tuomarin Paras ja pääsi täten jatkamaan Best In Show-kilpailuun!!! Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain tärinäni loppumaan. 

NOM!!!

Alkoi paneelin odottelu. Paneelin oli tarkoitus alkaa klo 15, mutta se oli jopa 2 tuntia myöhässä. Kokeneempien mukaan tämäkään ei ollut uutta ja suomalaiset harrastajat joutuivat menemään avuksi, jotta saatiin asioihin vauhtia. Näyttelyn oli määrä loppua klo 18, mutta paneeli aloitettiin vasta n. klo 17. 

Harmillisesti näyttelyssä kaikki kuulutukset olivat ruotsiksi, joten jouduimme kysymään tulkkausapua muilta harrastajilta. Paneeli pyöri aikalailla omalla painollaan, joten piti itse huolehtia, että kissa on paikalla ajoissa. Alkaneista kategorioista ei ilmoitettu. Tässä näyttelyssä Noran kategoria eli kategoria 2 oli viimeisenä.

Nora sai hellyyskohtauksen kesken harjailun

Ja taas odoteltiin

Paneelissa Noralla oli vastassaan jopa 7 muuta kissaa eikä tytöllä ollut mitään mahdollisuuksia ääniin. Noran esittelijänä toimi Kiwi-curlin omistaja ja vaikka Nora käyttäytyikin erinomaisesti paneelissa, oli onni, että hänellä oli samanhenkinen esittelijä, joka oli heti rauhoittelemassa kun tyttöä alkoi jännittämään jatkuva nostelu ja tutkiminen.



"Nyt niinku riittäs se nostelu!" Salainen ase: lötköpötköksi muuttuminen

"Ai, ei tää ookkaan niin paha ennää."

"Kattokaa kaikki kun mää poseeraan!"

Päivä ylitti silti odotukset ja erittäin hyvä mieli jäi näyttely-yhteisön hyvästä hengestä. Kokeneemmat suomalaiset olivat näyttelyssä korvaamaton apu useammassakin asiassa (esim. kuka olisikaan uskonut, että ulkomaalaisen näyttelytuloksen ilmoittaminen Kissaliittoon on niinkin yksinkertaista, että tarvitsee vain lähettää arvostelusetelistä kuva suoraan Omakissan tietoihin. Kaikki tulokset tulee ilmoittaa sinne itse, myös NOMit ja BISit.) ja uusia tuttavuuksiakin tuli tehtyä ja vanhoja oli yllättävän paljon paikalla. Pääsimme lähtemään majapaikkaamme kellon ollessa lähempänä seitsämää eli lähes tunti sen jälkeen kun näyttelyn piti loppua. Paneeli jatkui vielä jonkin aikaa meidän lähdön jälkeen.

Sunnuntai


Sunnuntaina meidän päivä lähti käyntiin värintarkastuksella. Magdalena oli arvostelunsa yhteydessä maininnut, että hänen mielestään Nora ei ehkä olisikaan tabbykuvioinen ja suositteli värintarkastusta ennen uuden tittelin sertikeräystä, sillä pahimmillaan värinmuutos voi mitätöidä saadut sertit kyseisestä luokasta. Saatuja titteleitä ja niiden sertejä muutos ei kuitenkaan voi kumota. Koska curleilla on vähän erilainen värikäytäntö kuin monilla muilla roduilla, pohdimme usean eri henkilön kanssa mitä curlien ja niiden väriryhmien osalta muutos käytännössä tarkoittaisi. Jos väriryhmättömässä rodussa kissalla vaihtuu väri, sertit mitätöidään, mutta oli epäselvää oliko näin väriryhmällisten kanssa, jos väriryhmä ei kuitenkaan muutu. Pohdinnassa oli mukana väriryhmättömien rotujen kasvattajia niin Suomesta (2) kuin Ruotsistakin (1), joten jäimme odottamaan siltäkin osin jännityksellä tarkastusta ja asiantuntijan kuulemista.

Värintarkastuksessa

Tarkastajana toimivat Pia Nyman ja Magdalena. Noran väri muutettiin täplikkääksi ja Pia vahvisti, että väriryhmän sisällä muutokset eivät vaikuta kerättyihin serteihin, vaikka Nora olisikin ollut tämän asian suhteen turvassa edellisen päivän valmistumisen myötä. 

Nora osallistui siis sunnuntaina ensimmäistä kertaa arvosteluun kilpikonnahopeatäplikkäänä. Tästäkin muutosilmoitus Kissaliiton suuntaan onnistui kätevästi nappaamalla kuva allekirjoitetusta vahvistuksesta ja lisäämällä Omakissaan.

Sunnuntain arvostelussa

Sunnuntain tuomarina meillä oli Nurit Pahl. Tämä tuomari oli pidättyväisempi ja puheesta jäi kuva, ettei tyttö oikein ollut häneen mieleensä. Tyttö sai taas kehuja turkistaan, mutta tuomari kiinnitti paljon huomiota pään vikoihin eli viistoon ja pieneen leukaan sekä matalaan otsaan ja korviin. Seteliin tuli kuitenkin paljon Excellentiä ja yleisvaikutelmana "lovely lady!" Tyttö ei saanut sanallista kutsua TP-valintoihin, mutta myöhemmin meidän rauhassa syödessä eväitä ja naputellessa viestejä, meitä tultiin hakemaan valintaan. Olisimme käyneet kurkkimassa joka tapauksessa, mutta arvostelut olivat edenneet nopeammin kuin oletimme. Nora kainaloon ja äkkiä paikalle.


Tuomarin Paras -valinnoissa Noralla oli vastassaan 2 siperiankissaa. Nora sai vielä erityiskehut turkkinsa kunnosta, mutta tyttö putosi pois profiilin vuoksi. Tuomarin Paras oli kuvan vasemmanpuoleisin kisu. 

Meidän näyttelypäivä sujui kuitenkin toiveiden mukaan eli Nora oli EX1 CAGPIB ja saimme lähteä aikaisemmin pois, koska emme osallistuneet paneeliin. Suuntasimme kotia kohti vähän jälkeen klo 2. Noralla on nyt tassuissaan tarvittava ulkomaan serti seuraavaan titteliin ja nähtäväksi jää keräämmekö loput sertit Suomi/Ruotsi -akselilta vai lähdemmekö käymään myös Tallinnassa.

Ensi vuonna meillä on näillä näkymin 4 näyttelyä Suomessa.

Ensimmäinen serti luokassa 6!

Tuntui hassulta lähteä kotia kohti ja samalla jättää taakse kauan jännitetty reissu. Viikonloppu sisälsi hurjan paljon uusia kokemuksia ja uuden oppimista. Yleisö oli mukavan kiinnostunut curleista ja ilmapiiri oli kokonaisuudessan ystävällinen. Näyttelyssä pääsin ihastelemaan upeita riistasomaleita sekä la perm -rotuista kisua. Totesin myös, ettei näyttelyt ole lainkaan kissakuumeisen paikka. Niin paljon hurmaavia ja kauniita kissuja. 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Ruotsin reissu lähenee

Jännittäminen on mennyt meillä tänä vuonna näemmä näyttelystä näyttelyyn. Ensin jännitettiin tammikuun näyttelyä, sen jälkeen alkoi heti pitkä odotus heinäkuun näyttelyyn ja nyt viimein on taas yksi ja tämän vuoden viimeinen näyttelyjännitys tulossa päätökseensä, sillä tänä viikonloppuna on meidän ensimmäinen ulkomaan näyttely!

"Takanaolevasta kaapista voisi kaivaa vaikkapa sellaisen kivan lelun, kiitos."

Lähtö ulkomaille näyttelyyn, etenkin maahan, jossa on eri valuutta, ei käykään yhtä helposti kuin näyttelyssäkäyminen koto-Suomessa. On paljon, mitä tulee ottaa huomioon. Olen kirjoittanut Ruotsin näyttelyyn valmistautumisesta täällä. Kirjoituksen jälkeen selvisi vielä sellaisia yksityiskohtia, että tähän näyttelyyn tulee olla tulostettuna vahvistuskirje (mitä ainakaan POROKin näyttelyissä ei ole tarvinut tehdä) sekä jos kissan on mahdollista valmistua uuteen titteliin lauantaina ja se osallistuu myös sunnuntaina, tulee ottaa aikaisemmat sertitodistukset mukaan kyseisestä luokasta, jotta valmistuminen saadaan varmennettua ja kisu rekisteröityä seuraavalle päivälle seuraavaan luokkaan. Tämä on toki loogista, ettei heiltä löydy ulkomaalaisten kissojen aiempia näyttelytuloksia, onhan kyseessä eri keskusliitto ja tietokannat, mutta näin ensikertalaisena tämä ei olisi tullut itsestään mieleen.

Maksuvälineenä Ruotsissa käy luottokortti, mutta kävimme vaihtamassa kruunuja käteisvaraksi.

Kävin vähän aika sitten katsomassa huviksena Ruotsin keskusliitto Sverakin sivuilta mikä on curlien rekisteröintitilanne naapurimaassamme. Paljastui, että on se on varsin karu. Viimeisin american curl pitkäkarva on rekisteröity vuonna 2009 ja lyhytkarva 2007. Tähän näyttelyyn tulee Noran lisäksi ainakin 1 curli. Ei ihme, että Ruotsissa tuntuu curlit pääsevän hyvin esiin näyttelyissä ainakin mediallisesti. Harmillisen harvinaista herkkua sielläpäin.

Jännitystä reissua odotellessa on riittänyt kaikin puolin ja nyt kun on enää 3 päivää aikaa pakata ja varautua, alkaa olotila olemaan aikalailla tämä:

AAAAAAAAAAA!

AAAAAAAAAAA!!

AAAAAAAAAAAAA!!!

Itse Huomion Keskipiste on ottanut tilanteen rennommin pitämällä myös mamin ajatuksia välillä muualla leikkivaatimusten muodossa.

"Tästä meidän "uudesta" lelusta tulee juttua tänne kunhan mami saisi aikaan kirjustaa."

Joka tapauksessa, taas superjännä ja hauska viikonloppu tiedossa. Näyttelyyn meillä ei ole matkaa kuin alle 300 km, mutta se on samalla kilometrillisesti pisin ulkomaanmatka minkä olen tehnyt varmaan 15 vuoteen. Elämyksiä tulee siis riittämään!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Vuosipäivä

5.9. oli minun ja Haikun vuosipäivä, jota meillä on tapana juhlia Haikun tuntemattoman tarkan syntymäpäivän sijaan. Haiku on ollut minulla jo 6 vuotta!

Erityisesti vuosipäivänä tulee muisteltua aikaa kun Haiku tuli minulle. Haikun luonne on yhä pysynyt muuttumattomana, mutta olen niin ylpeä tytön sosiaalisesta kehityksestä näiden vuosien varrella. Kun Haiku tuli minulle, se ei tykännyt olla sylissä eikä kannettavana. Meni 3 vuotta, että tyttö alkoi tulemaan itse syliin. Ensin vain kun viltti oli alla suojana, mutta hissukseen myös ilman vilttiä. Viime joulun alla tyttö tuli ensimmäistä kertaa selän päälle makoillessani lattialla ja kesästä lähtien sitä on tapahtunut entistä useammin ja nykyään tyttö tulee myös mielellään makoilemaan puoleksi mahan päälle. Ennen tyttö ei tullut kuin jalkojen päälle.

Myös kantamisissa olemme viime aikoina menneet eteenpäin. Haikua on saanut kantaa jo vuosia, mutta sen on pitänyt tapahtua niin, että Haikun koko kroppa on tuettuna. Nykyään tyttöä voi kantaa myös yhden käden varassa ja Haikua saa myös tanssittaa ilman, että se ahdistuu. Tanssi on otettu mukaan vasta vähän aika sitten ja yhdellä kädellä kantokin on ollut mahdollista korkeintaan vuoden.

On erittäin sydäntälämmittävää, että näiden kaikkien vuosien jälkeenkin tapahtuu vielä edistymistä ja osa vieläpä Haikun omasta aloitteesta.

"Lintu!! Mie nappaan!"

Olin ostanut kisuille Citymarketista uudenlaista (ylihintaista...) herkkua, jonka olin ajatellut antaa kisuille palkkioksi/hyvitykseksi minun ja Noran ensi viikon näyttelyreissun jälkeen, mutta juhlapäivän kunniaksi annoinkin se jo kyseisenä päivänä.

Kokonaista tonnikalafilepalaa.

"Mitä sulla on siinä?"

"Hei mitä nää on? Auki heti!"

"Tassua tässä tilanteessa? Tossa on herkkuja lattialla!"

"Ooooh!"

"MINUN!!!!!"

"Täällä olikin toinen, ei haittaa."

Ostaessani tuotteen luulin sen olevan kuivaa, olihan kyseessä herkku. Kosteus tuossa olikin yli 70 %, joten ennemmin se menisi ruokana kuin herkkuna. Nora joutui tyytymään meidän normaaliin Thrive-herkkuun, en halunnut lähteä riskeeraamaan allergiaoireiden kanssa, vaikka tuo olikin puhdasta tonnikalaa.

torstai 31. elokuuta 2017

Toipilas Raku

Raku-rakas on toipunut tiistaisesta hampaanpoistosta jo varsin hyvin, lukuunottamatta ruokahalua. Tiistai meni pökkyrässä lämpimissä paikoissa nukkuen (pari vessaäksidenttiäkin sattui, raasu. Poitsu kävi tunnollisesti laatikolla, mutta lähti molempina kertoina sieltä liian aikaisin pois ja puolet tarpeista päätyi lattialle) ja iltapala, hitusen tonnikalamärkäruokaa, maistui rintakehän korkeudelta tarjottuna. 

Rakuburrito

Puoliburrito. Rakulta putsattiin tiistaina myös korvat, sillä olin epäillyt antibiootista (?) seurannutta tulehdusta, mutta tulehdusta ei onneksi ollut.

Keskiviikkona aamupala, kalkkunan jauheliha vesikastikkeella, ei maistunut. Sekoitin joukkoon tonnikalamärkää, jolloin maistui hieman paremmin, mutta yhteensä ruokaa meni noin 10-20 g. Päivällä poitsu oli jo enemmän oma itsensä ja ruokakin maittoi paremmin: tonnikalan avustuksella poitsu söi lautasellisen ruokaa.

Ruokailujen ulkopuolella poitsu oli jo pitkälti oma pirteä itsensä ja haki paljon huomiota sekä rapsutuksia, kehräten pitkään niitä saatuaan. Poitsu koitti hakea rapsutuksia myös leikatulle puolelle poskea, mutta kiltisti vaihtoi puskukohtaa kun välttelin aluetta. 

"Rapsuja!"

Eilinen iltapala, broilerin jauheliha vesikastikkeella + lisät, tökki taas eikä poitsu syönyt kuin n. 30 g. Hyvää kuitenkin, ettei tarvittu tonnikalahoukutinta.

Kun tarjosin aamupalaksi samaa, ei taaskaan maistunut kuin korkeintaan sama määrä. Kipulääke meni tonnikala-annoksen mukana. Päiväruualla otetaan mukaan taas tonnikala, jos ei muuten maistu. 


tiistai 29. elokuuta 2017

Rakun FORL

Rakulla todettiin jo vuonna 2014 aivan lievää alkavaa syöpymää kahdessa hampaassa. Pitkään selvittiin pelkillä pienten etuhampaiden itsekseenirtoamisilla, mutta tänään saimme kunnollisen FORL- eli hammassyöpymädiagnoosin kun kävimme kuvauttamassa hampaat alkukuun ikenen verenvuodon vuoksi.

Tilanne ei ollut aivan niin paha kuin olin pelännyt, mutta Raku poistui silti asemalta 2 hammasta köyhempänä. Eläinlääkäri katsoi ensin, että vain yksi hammas tarvitsisi poistoa, juuri siitä kohtaa mistä ikenet olivatkin olleet herkkinä. Pyysin olla mukana röngtenissä ja katsoimme kuvat yhdessä. Siinä samalla eläinlääkäri näytti syöpyneen hampaan ja jopa minun maallikkosilmin sanottuna se ei ollut terve. Hampaan takaosassa lähellä ienrajaa oli punainen ilkeän näköinen reikä. 

Raku jäi hampaanpoistoon ja minä lähdin kaupungille kiertelemään 3:n tunnin ajaksi. Tultuani hakemaan Rakua sain kuulla, että eläinlääkäri oli joutunut poistamaan myös syöpyneen hampaan viereisen hampaan, sillä sekin oli ollut jo sen verran pahana. Röngtenissä havaittiin alkavaa syöpymää kahdessa alahampaassa ja oikeassa alakulmahampaassa, nämä joudutaan huonolla tuurilla poistamaan vuoden-parin sisään.

Pitkään kestettiin ilman isoja operaatioita, nyt pitää vain toivoa, että loput hampaat pysyvät mahdollisimman pitkään suussa. Onni, että saamme pian pakastimen täyteen emokanan reisilihanpaloja, ne ovat ainoat isot lihankimpaleet mitä Raku mielellään pureksii. Hampaidenharjausta jatketaan totutusti joka toinen päivä -tahdilla.

Matkalla eläinlääkäriin. Raku oli turvahihnassa kiinni, joten uskalsin pitää ovea auki. Poitsu inhoaa matkustelua ja oli rennompi kun sai rapsutuksia.

Kisut ovat tottuneet lämmittelemään patterin lähellä, mutta tähän aikaan vuodesta se ei ole vielä päällä. Lattia on kylmä, joten improvisoin.

Nora: "Miks sää haiset näin pahalle?"

torstai 24. elokuuta 2017

Edistystä ystävystymisessä

Koiranpentu Runo ja ystäväni ovat vierailleet meillä viikottain tutustuttamissuunnitelman mukaisesti. Ainoastaan yksi viikko on jäänyt välistä, tarkoittaen, että eilinen vierailu oli 6. kerta kun kissojen rauhaa tulee häiritsemään varsin erikoinen olento.

Edellisinä kertoina kisut ovatkin pitäneet varovaista hajurakoa. Tytöt viettäen vierailut visusti piilossa ja Raku osoittaen jännittyneisyydensekaista uteliaisuutta. Yleensä kaksikon lähtiessä meiltä tilanne on se, että Raku on viettänyt jo hyvän tovin kirjahyllyn päällä turvassa tarkkailtuaan ensin otusta jonkin aikaa keittiön korkeuksista. Namit ovat maistuneet varautunein tuntein. Viime viikolla poitsu osoitti jo merkkejä edistymisestä Runon syödessä puruluuta sängyllä ja poitsun tarkkaillessa tilannetta vähän matkan päässä lattialta.

Tämän viikon vierailu oli huima edistys ystävystymisessä. 

Viikon aikana oli ehtinyt tapahtua paljon. Nyt 10,4-kiloinen tyttö on kasvanut taas viimeviikkoisesta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Runo kasvattaa jo hieman aikuiskarvaa ja ulkona tyttöä koristaa uudet hienot valjaat ja hihna. Sisätiloissa Runo on paljon aikaisempaa itsenäisempi, vaikkakin yhä pysyttelee pääosin näköetäisyydellä. Puhumattakaan koulutuspuolesta, vaikka ainahan Runo on ollut poikkeuksellisen hyvätapainen ja tottelevainen pentu.

Meille tultuaan Runo sai heti puruluun työstettäväkseen ja aika kului sen parissa rattoisasti. Runo oli hyvin keskittynyt touhutessaan makoisan tehtävän parissa eikä huomannut lainkaan eteiseen hiippaillutta ja patsaaksi naamioitunutta kissaa. Yleensä Raku on uskaltanut lähestyä Runoa vasta kun tyttö on nukkumassa, joten tämä oli todella lupaava ja iso askel eteenpäin.

"Tässä minä ja tässä minun luu."

Raku: "Eikse huomaa yhtään?"

Aikansa tarkkailtuaan eteisestä Raku uskaltautui siirtymään eteenpäin hieman keittiön puolelle. Runo ei vieläkään noteerannut ja yllätys olikin melkoinen kun tyttö viimein huomasi, että ihan sen edessä istuu kissa. Tyttö lähti heti haukkuen Rakun luo/perään ja poika pakeni eteisen kautta olohuoneeseen. Runo lopetti takaa-ajon käskystä ja iloksemme paikansimme Rakun viimeisen sähinän varsin matalalta olohuoneesta, todennäköisesti sängyn päältä. Yleensä Raku poistuu viimeistään tuollaisessa tilanteessa kirjahyllyn päälle. Kuten arvelinkin, ei mennyt kauaa kun Raku tuli uudestaan kurkkimaan.

"Kukkuu, älä lähde perään."

Runon siirtyessä järsimään olohuoneen puolelle, Raku sujahti keittiön tasolle tytön huomaamatta. Tässäkin tilanteessa Raku oli paljon aikaisempaa rennompi. Se tutki Runon liikkeitä uteliaana eikä alkua kauempaa kyyristellyt varautuneesti. Palkaksi saadut herkut olivat oikein mieleen.

"Missä se nyt on?"

R: "Jaa tuolla."

"Miten olisi rapsuja?"

Pian Runo huomasi pöydän päällä olevan Rakun ja tuli lähemmäs tekemään tuttavuutta. Kaksikko oli n. 20 cm päässä toisistaan kuonot vastakkain eikä kumpikaan perääntynyt. Raku varoitteli Runoa sähinöin ja murinoin ja säikähti siinä vaiheessa kun Runo haukahti sille Rakun koittaessa siirtyä ikkunalautaa pitkin toiselle tasolle. Runoa kiellettiin ja tilanne rauhoittui. Rakukin toipui säikähdyksestä nopeasti.

"Nyt se on taas kauempana."

Ystäväni käyttäessä Runoa pissillä ulkona siirryin hetkeksi olohuoneeseen. Raku seurasi perässä. Poitsu ei ehtinyt palata keittiöön ennen kuin kaksikko palasi takaisin ja poika siirtyi Haikun piilon luo TV-tason läheisyyteen, jonka taakse poitsu pian piiloutuikin ja vietti siellä loppuajan.

Runo: "Miksei toi tuu moikkaan? Tahon moikata!"

"Niin olen hieno tyttö, mutta kehukaan vaan!"  

"Rapsutkin käy!"

Eilinen jätti todella hyvät fiilikset ystävystymisen suhteen, mikähän mahtaa olla tilanne seuraavan käynnin jälkeen! Jompikumpi tytöistäkin kuulosti käyneen hetkellisesti piilonsa ulkopuolella.