lauantai 31. joulukuuta 2016

Kissamaista elämää, osa 3

Tämä vuosi on ollut kisuille poikkeuksellinen. Aloitin viime vuoden joulukuussa työkokeilun, jonka jätin kesken siirtyäkseni palkkatöihin toiseen paikkaan helmikuun puolestavälistä lähtien. Kisuille tämä on vaatinut paljon sopeutumista, olenhan ollut työttömänä lähes koko Noran meilläolon ajan, edellinen työ tätä ennen oli 1,5 kk kestänyt projektityö 2014 vuoden alussa. 

Kissat sopeutuivat muutokseen erittäin hyvin ja arki on rullaillut tasaisesti. Eläinlääkärireissuilta ei harmillisesti vuoden aikana vältytty. Marraskuussa Noralle tuli mystistä virtsatulehdusoireilua ja myöhemmin samana kuuna Haikulla tulehtui ikenet ja yksi hammas jouduttiin poistamaan.

Tähän vuoteen mahtui myös Noran ensimmäinen virallinen kissanäyttelyosallistuminen. Se meni odotettua paremmin. Nora käyttäytyi erinomaisesti ja saimme kotiinviemisinä sertin sekä Tuomarin Paras -mitalin (ei kilpailijoita). Onnistuneen näyttelypäivän ansiosta näyttelykärpänen pääsi puremaan ja ensi vuodelle Noralle on luvassa mahdollisesti jopa 3 näyttelypäivää, joista 2 on jo kahden viikon päästä.

Hyvin innokkain mielin siirrymme vuoteen 2017 ja jännityksellä odotamme mitä se tuo tullessaan. Mahdollisesti ainakin uusia eläinystäviä.

Vielä viimeinen kuvallinen katsaus tämän vuoden sekalaisiin arkimeininkeihin:

Raggari-Raku

"Kukkuu!"

Etsi Raku

Vapaapäivän viettoa kissujen kanssa

Nora Suurisimmu ♥

Pitkä kissa on pitkä

"Mami mitä kokkaat meille? Saako maistaa? Vaikka koko pötkön?"

Ensimmäinen viikko hampaanpoistosta mentiin vellimeiningillä, ihan kaiken varalta. Rakun masu ei tykännyt sisäelinseoksesta, vaikka osat menee erillisinä ilman ongelmia.

Harvinaista kuvamateriaalia näin mutkalle kierähtäneestä Haikusta

Zzz

Sain viimein ostettua meille esteettisemmän pyykkikorin. Kisut arvostavat uutta nukkumatasoa.

"Ihan normaali tapa tämä on istua, mitä se mami nauraa?"

Oikein ihanaa uuttavuotta!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

MyMoney - kisujen kuvat pankkikorteissa

Kun Kissankujeita-blogissa kerrottiin viime vuoden puolella Nordean uniikista pankkikorttikuvamahdollisuudesta, innostuin heti. Idea on mitä erinomaisin ja ihmeellistä, etteivät Danske Bank ja Osuuspankki ole vielä tarttuneet siihen myös.

Nordea antaa valita pankkikortin kuvaksi itseotetun valokuvan tai muun kuvan. Mikä parasta, käyttämäni pankki on juurikin Nordea! Tuolloin en vielä kuitenkaan halunnut käyttää rahaa pelkän kuvan vaihtoon. Ajatus jäi muhimaan ja nyt kun halusin tehdä korttimuutoksia muissakin asioissa, niin luontaisesti myös kuva(t) lähti vaihtoon!

Koska kortti on monivuotinen ja ahkerassa käytössä, halusin kortin kuvaksi sellaisen, jolla on minulle jokin merkitys, kuten nostalginen tunneside tai vain erityisen tunnelmallinen kuva. Kuvan tuli olla myös silmälle lempeä eli taustan häiriötön. Kriteerit myös helpottavat yhden kuvan valitsemista tuhansien kuvien joukosta. 

Ensimmäiseen korttiin valikoitui hyvin nostalginen kuva pikku-Rakusta. Muistan yhä tämän kuvaustilanteen, miten harras se oli ja kuinka paljon poitsu kehräsi. Katse ulottuu syvälle sisimpään. Kuva on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.


Toiseen korttiin päätyi tällä kertaa Nora. En ollut alunperin ajatellut tätä kuvaa, mutta kuvan hypätessä eteen selaillessani kuvakansiota, se suorastaan vaati päästä koristamaan pankkikorttia.


Olen hyvin innoissani näistä korteista. Sen lisäksi, että ne näyttävät kauniilta sen pelkän perussinisen sijaan, nyt rakkaat pysyvät aina lähellä. Mietin aluksi teenkö kortteihin kollaasit kaikista mussuista (kisut ja lismut), mutta korteista olisi tullut turhan sekavia.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Kauan odotettu joulu

Kauan odotettu aatto tuli ja meni nopeasti. Joululeffoja emme ehtineet katsoa, mutta aamu alkoi The Joulukalenterilla Haikun kanssa. Sen jälkeen lähdin sukuloimaan ja kisut olivat iltaan asti keskenään. Kotiinjääminen on niille paljon stressivapaampaa, vaikka mielellään kisut olisi ottanut mukaan vierailuille.

Puhelinkuva. 

Säästin kisujen lahjan iltaan kun pääsin kunnolla rentoutumaan silkkiturkkien kanssa. Yhden lahjan, raapimistynnyrin, ne saivatkin etukäteen jo viime kuun lopulla.

Toisena lahjana kisut saivat uuden pedin, jonka ajattelin olevan etenkin Rakulle mieleinen. Tutustuessaan petiin Raku hyväksyi sen leipomisalustaksi, mutta kukaan ei käynyt aaton aikana edes istumassa siinä. 

"Hei mikä tää on?"

"Ainakin tässä on hyvä leipoa."

23. päivänä alkanut kalateema jatkui jouluaterialla, tällä kertaa lautaselle päätyi keitettyä lohta. Joulun kunniaksi en tarkkaillut annoskokoja sen kummemmin.

"Ei haittaa mami!" (löysin kirpparilta kisuille lautastäydennystä: 10 kpl yhteensä vain 2 €!)

Kisut olivat selvästi olleet kilttejä tänä vuonna ja saivat isovanhemmiltani rahaa yhteiseksi lismujen kanssa ja äidiltäni useamman lahjan: pari riepulelua, itsestäänliikkuvan leppäkertun ja kumimadon. Kumimadon jouduin harmillisesti heti hävittämään, sillä siinä oli helposti irtoavia osia ja Haiku olisi syönyt sen hetkessä. Salon Seudun Eläinsuojeluyhdistys on varoitellut lelun vaarallisuudesta facebooksivuillaan. On ihmeellistä miten tällaiset lelut hyväksytään myyntiin asti, suolitukoksilta ja potentiaalisilta sellaisilta ei ole vältytty julkaisun kommenttien mukaankaan. 

Vähän sama kun ostin joskus vuonna 2011 Haikulle kepin päässä olevan discovalohiiren, jossa "nimensä mukaisesti" välkkyi valot. Kaupassa se kuulosti mielenkiintoiselta, mutta kotona, etenkin pimeässä leikittäessä, välkkyvä valo kävi silmiin ja jos se kävi minunkin silmiin, vaikka olin n. metrin päässä valosta, niin mitä se tekee kissan silmille, joka on naama kiinni lelussa. Leikkasin hiiren roskiin ja leikitin pelkällä narulla. Kyseinen lelu oli myynnissä vielä jokusen vuoden jälkeen liikkeessä.

Kiitos siis äidilleni ihanasta ajatuksesta, lelu näyttää siltä, että varmasti ainakin Haiku ja Raku olisivat rakastaneet leikkiä sillä (ellei Haiku olisi skipannut heti syömisvaiheeseen). Vaarallisuudesta johtuen emme voineet kuitenkaan sitä pitää ja toivottavasti muutkin ovat valveutuneita kyseisen ja samankaltaisten lelujen kohdalla. Ehkäpä jossain vaiheessa se vedetään pois myynnistä.

Muut lelut ovat olleet oikein tykättyjä! Raku tykkää tanssia ketun kanssa, tosin ainakaan toistaiseksi paikoillaan makaavana se ei ole herättänyt innostusta. Myös Haiku innostui ketusta. Haisunäädällä on leikitty hillitymmin, mutta Haiku on ottanut senkin vastaan urheilullisin ottein. 

"Hypätäkö saaliin perään tuolille vai pysytelläkö piilossa?"

"Hih, tyhmä saalis!"

"Tuus tänne"

Haisunäätä: "Piip piip!"


Molemmat lelut ovat äänteleviä, haisunäätä hitusen täyteläisempi ja rapisee.

Itsestäänliikkuva leppäkerttu ei saanut aattona kuin ihmetystä osakseen, mutta eilen sillä ryhdyttiin leikkimään oikein kunnolla, leikkiin intoutuivat Haiku ja Raku.

"Mitä tapahtuu, jos kosken?"

"Hups, se karkaa!"

"Älä yritä!"

"Vähän vaan hipasen tai ehkä vähän kovemmin.."

Raku: "Minun vuoro välillä!"

Ilokseni myös peti on alkanut saada enemmän suosiota osakseen. Nora on ollut siinä kahdesti nukkumassa ja Raku kerran. Ensimmäisellä kerralla nostin tytön petiin, oli mukamas pedin vieressä ollut vaatekasa kivempi nojailupaikka.

Hyvää asentoa etsimässä

"Juu on hyvä."

Lomafiilis

perjantai 23. joulukuuta 2016

Voitimme PrimaCatin märkäruokaa

Osallistuin viime viikon torstaina Kissakas-facebooksivulla järjestettyyn joulukalenterikisaan, jossa vastaamalla ruokajärjestelyitä koskevaan kysymykseen oli mukana arvonnassa, jossa 2 onnekasta sai kisuilleen 3 pussia PrimaCatin Tender Tunaa (4 x 50 g/pussi).

Onnetar suosi meitä ja olimme toinen voittajista! Voitto lämmitti kovasti mieltä, eritoten kun täältä pohjoisesta on hankala hyödyntää eläinmessujen PrimaCat-etuja. Tender Tuna on maistuva ja meillä kaikille sopiva märkäruoka, joka tosin kuuluu lähinnä Noran etuuksiin. Tyttö saa Tender Tunaa silloin tällöin vaihteluna kuivaruoka"kastikkeeksi".

Ruuat saapuivat jo maanantaina ja kisut olivat hyvin uteliana mitä paketista tällä kertaa ilmestyisi. Pussit nuuskittiin tarkkaan ja Haiku linnoittautui omimaan pussit itselleen.

"Mami nää on ruokaa, tunnistan!"

"Oisko jo ruoka-aika?"

"Tahtoo tonnikalaa!"

"Saisko?"

Huomenna kissusilla on juhlapöydässä lohta, mutta koska itse olen sen verran ahkerasti napsinut herkkuja, niin halusin tarjota kisuille jotain spesiaalimpaa tänäänkin. Mikäs sen parempi siihen kun antaa kaikille päiväruuaksi pussillinen herkkutonnikalaa.

Pussin ulkoasu on niin nätti. "Tiiäkkö mikä muu on nätti? Täysi lautanen!"

"Herkkua! Joko saa ottaa?"



Haikulla ei kauaa nokka tuhissut, tuhisi jo tarpeeksi siinä kun piti kärsivällisesti odottaa mamia lopettamasta lautasten kuvaaminen.

Oikein ihanaa, rentouttavaa ja kissamaista joulua kaikille! ♥ 

(Puh.kuva)

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulun aikaa

Jouluaattoon on enää muutama päivä! Joulun valmistelut on aloitettu meillä jo hyvissä ajoin, ainakin mitä tulee suklaan syöntiin. Siitä lähtien kun joulusuklaita ilmestyi taas kauppojen hyllyille, on kuuliainen mami kiikuttanut kisuille kivoja leikkikaluja, eli suklaakääreitä, leikittäväksi. Koska tyhjällä kääreellä on helpompi leikkiä, joutuu mami ensin uhrautumaan syömään sisuksen. Ja koska kääreitä ei myöskään jätetä valvomatta kisujen ulottuville, joutuu mami ahkerasti avaamaan uusia kääreitä. Kaikkea sitä kissojen eteen tekeekään.

Muuten meillä on valmistelut vielä pahasti vaiheessa. Minulla alkaa keskiviikkona parisen viikon joululoma, joten joulutouhut alkavat silloin täydessä tohinassa. Tehdään kisujen kanssa torttuja, paketoidaan lahjoja ja katsotaan The Joulukalenteria. Pari pakettia olemme jo paketoineet ja Haikun rakkaus paketointipaperin ylijäämiin on yhtä suurta kuin Rakun rakkaus suklaakääreisiin, tyttö oli ihan innoissaan kun pääsi taas leikkimään tällä harvinaisella lelulla. 

Kuvasin viikko sitten videon Rakun suklaakääreleikkihetkestä. Joulussa ehdottomasti parasta on nämä pienet hetket, jotka tekevät koko juhlan ydinsanoman: lämmön ja yhdessäolon.



Olen palannut tämän videon pariin monenmonta kertaa. Siitä on muodostunut minulle hyvin tärkeä. Ei vain siksi, että se kiteyttää minulle joulun tärkeimmät asiat, vaan koska en pääse yli Rakun suloisuudesta. Nuo silmät vievät yhä vain mennessään.

"Ai nää vai?"

maanantai 12. joulukuuta 2016

Haiku hampaanpoistossa

Haikun ientulehdukseen saama antibiootti- ja kipulääkekuuri päättyi torstaina. Tulehdus ja märkäpaise saatiin nujerrettua, joten oli aika varata aika syöpyneen hampaan poistoon. 

Sain tämän päivän vapaata töistä ja onneksemme tälle päivälle oli myös vapaita aikoja. Saimme ajan heti aamuksi, 9.15, mikä tarkoitti hyvin aikaista heräämistä meille, sillä edessä oli 1,5 h bussimatka. Viimeksi kun minulla oli yhtä aikainen herätys, en herännyt herätyskelloihin ja ehdin nipin napin tärkeään bussiin. Jännitin kovasti toistuuko sama taas ja se olikin suurin stressin aiheeni matkalle. Todennäköisesti jännitykseni oli vaikuttanut myös Noraan, sillä heti herättyäni (oikeaan aikaan!) päädyin Noran peppupesulle. 

Päästyämme eläinlääkäriin Haiku sai heti suuhunkurkkauksen jälkeen anestesiapiikin ja minä lähdin kaupungille tappamaan aikaan. Pari ystävääni tuli seurakseni ja aika kului niin nopeaa, että myöhästyin suunnittelemastani hakuajasta. Hain Haikun 10 minuuttia ennen bussimme lähtemistä, mutta hyvin ehdittiin kyytiin. Bussi oli onneksi muutaman minuutin myöhässä.

Vaikka Haiku oli yhä hyvin nukuksissa, se reagoi saapumiseeni tervehtimällä naukaisemalla. Hoitajalta kuulin hyviä uutisia: hampaita ei tarvinut poistaa kuin se yksi syöpynyt eikä operaatiossa ollut ollut mitään ongelmia. Toimenpiteinä oli hammaskiven ja yläleuan etuposkihampaan poisto.


Kotona löysä vatsa oli tarttunut Rakuunkin ja matosta löytyi vauhtiviiva. Myöhemmin sellainen ilmestyi myös vessan lattiaan. Haiku sen sijaan pysyi ihme kyllä ilman vahinkoja, tosin muutama tunti kotiutumisen jälkeen saadun märkäruuan se oli oksentanut ulos. Huomasin sen vasta kun melkein liukastuin siihen.


Haiku on osallistuva, mutta yhä kovin uninen. Askel on jo normaali, mutta silmistä huomaa, että vauhtikekkereihin ryhdytään vasta huomenna.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kisujen oma pakastin

Mainitsin ensimmäistä kertaa meidän pakastintarpeesta syyskuisessa julkaisussa. Meni kuitenkin joulukuuhun, ennen kuin sain pakastimen hankittua. Pakastimen on tarkoitus olla pitkän ajan hankinta, joten halusin tehdä valinnan tarkoin vastaamaan meidän tarpeita ja tilavaatimuksia. 

Löysin vaatimuksia vastaavan pakastimen Expertiltä. Pakastin on tilavuudeltaan 102 litraa eli siihen mahtuu n. 30-40 kg lihaa. Meidän suurin tarve on 20 kilolle ja n. tuplat joustovaraa on suuri plussa. Myös pakastimen fyysinen koko on sopiva siihen varattuun tilaan.

Pakastimen paikkaankin oli lopulta todella yksinkertainen ratkaisu. Olin pallotellut useamman paikkamahdollisuuden välillä, joista jokaisessa oli jokin hankaloittava seikka. Sitten äitini keksi, että jos sijoitan pakastimen kohtaan, mikä minusta olisi sille paras, eli jääkaapin viereen, voisin jakaa jääkaapin pistokepaikan jatkojohdon avulla. Ihan uskomatonta, ettei se ollut tullut mieleen aiemmin, vaan olin miettinyt lähimmäksi mahdollisuudeksi ikkunalaudan toisessa päässä olevaa pistokepaikkaa, jossa ei ole edes sähköä, koska sitä koskeva sulake ei ole paikoillaan kuin tarvittaessa turvallisuussyistä. 

Sain pakastimen hintaan myös kotiinkuljetuksen ja saimme uuden pakastimemme keskiviikkona. 

Uusi jännä! Puhelinkuva

Tänään kävin ostamassa siihen 2 jatkojohtoa: toisen jääkaapin pistokkeen jakamista varten ja toisen pistokkeen ja pakastimen johdon yhdistämistä varten, pakastimen oma johto olikin lyhyempi mitä olin luullut.

"Kiinnitysnaru tänne haum!"

Pakastin tuli pöydän viereen, joten jotta pöydässä olisi yhä mukava istua ilman ahtauden tuntua, jouduin kääntämään pöydän toisin päin. Käännetty pöytä toimii paremmin kuin ajattelin! Se toi runsaasti lisää tilaa huoneeseen ja jopa yhden lisäistumapaikan. Alunperin muuttaessamme asuntoon pöytä laitettiin pitkä sivu ikkunaa vasten, koska lyhyellä sivulla se istui huonosti paikoilleen liian avaraksi jäävän seinänvierustilan vuoksi. Nyt kun sen tilan täyttää pakastin, keittiöstä tuli entistä nätimpi.

Sopii kuin anturat tassuihin. Johto on kiinnitetty vieväksi ovenkarmia pitkin jääkaapin päälle.

Pöytä vaihtoi suuntaa

Säiliötila

Olihan pakastimeen heti jäähtymisen jälkeen pakko laittaa myös asukkeja! Pusseissa Noralle testiin keväällä ostettua peuran sydäntä. Peuraa ollaan taidettu testata vain Ziwipeakilla, jossa on mukana ylimääräisyyksiä, joten nyt testataan peura kunnommin.