torstai 10. marraskuuta 2016

Virtsatietulehdus

Nora on meidän stressi- ja (-)pisukisu. Olen monesti kertonut täällä Noran tavasta pissailla stressaantuneena (lähinnä vähäisen aktivoinnin vuoksi) hiekkalaatikon reunan yli. Tänään pissaongelmat menivät asteen pidemmälle.

Noran tämänaamuinen peiton kanssa peuhaus -leikkihetki. Pissakäytöstä lukuunottamatta aamu oli ihan normaali.

Myöhään eilen illalla Nora kävi tekemässä normaalin isohkon pisun. Tyttö nousi pissatessa seisaalleen, mikä on merkki stressipissasta ja pissaa menikin ylikin laidan. En ollut päivän aikana leikkinyt Noran kanssa niin paljon kuin tyttö olisi halunnut, joten soimasin itseäni ja siivosin pissat kuuliaisesti. Stressipissailun aikaan Noralla on tapana joskus myös hieman tärisyttää takapäätään, mutta tällä kertaa koko kissa tärisi pissatessa aivan kuin Nora koittaisi saada pissan ulos mahdollisimman suurella paineella. Koska tämä oli ensimmäinen kerta kun näin kävi, en huolestunut liikaa ja jätin asian tarkkailuun.

Tunti tai pari pisun jälkeen Nora kävi kahdesti tunnin sisään hiekkalaatikolla kuopsuttamassa. En nähnyt tilanteita ja oli pakko mennä jo nukkumaan, joten oli vain pakko toivoa, että kyseessä oli hetkellinen epänormaali käytös.

Ei ollut niin hyvä tuuri. Aamulla ruoka maistui normaalin erinomaisesti ja Nora oli tapansa mukaan ensimmäisenä valmiina ja halusi hippasille. Sitten se alkoi. Hiekkalaatikolla ravaaminen. Tunnin aikana Nora vuorotellen juoksenteli sekä riehui ympäriinsä ja ravasi hiekkalaatikolla. Hiekkalaatikolla käytiin vähintään 9 kertaa sen tunnin sisään. Kahdeksannen kohdalla lopetin laskemisen. Ulos ei tietenkään tullut muuta kuin yksittäisiä tippoja. 

Siinä kuudennen pissan kohdalla soitin isälleni pystyisikö hän käyttämään meitä eläinlääkärissä ja onneksi hän suostui ja hänellä sattui olemaan vapaapäivä. Eläinlääkärin ajanvarausjärjestelmän aukeamista piti odotella vielä tuskaiset puoli tuntia. Mieltäni helpotti edes hieman tieto, että edellisiltainen isohko pisu oli merkki siitä, ettei siellä ainakaan ole tukosta. Huoli oli silti valtava, tulehduskin on hyvin vakava ja kivulias.


Tuntui pahalta jättää kisut keskenään kotiin ja lähteä töihin, mutta kotiinjääminenkään ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Norakin pystyisi varmasti rauhoittumaan paremmin ja saisin odotuksen ajaksi muuta ajateltavaa. Soitin ajan töistä. Kaikesta huolimatta olen kiitollinen, että tämä tilanne sattui arkena ja etenkin aamulla, on halvempaa saada akuuttia hoitoa ja ajansaaminen aukioloaikojen sisään on helpompaa. Muttei siltikään niin helppoa. Soitin vakilähilääkärillemme ja siellä oli jo päivä buukattu täyteen. Huomiselle olisi ollut aika, mutta huominen oli vähän turhan kaukana. Soitin toiselle asemalle ja kauhukseni sieltä vastattiin samoin; päivä oli jo varattu täyteen. Siellä suhtauduttiin kuitenkin tilanteeseen upean ammattimaisella vakavuudella ja he alkoivat heti tutkimaan aikataulua pystyisivätkö ottamaan Noran vastaan pikaisesti johonkin väliin. 

Onneksi löytyi kohta, johon Noran voisi nipistää. Tullessani kotiin hyvissä ajoin ennen lähtöä, Nora oli nukkumassa olohuoneen toisella suosikkipaikallaan raapimapuun ylimmällä tasolla. Tyttö ei noussut pissalle kertaakaan tunnin aikana, mutta tytöstä huomasi, ettei Nora ollut myöskään täysin oma itsensä.

Eläinlääkärikäynti sujui hyvin. Nora oli tapansa mukaan helppo hoidettava ja sai paljon kehuja. Rakko ultrattiin eikä helpotuksekseni masukarvoja tarvinut ajaa pois tieltä eli ei vaikuttanut osallistumiseemme tammikuiseen tuplajuhlanäytelyyn paikkakunnallamme (enää 2 kk!). Tarpeen tullen masukarvat olisivat olleet kivuton uhraus tarkemman kuvan saamiselle. Terveys menee aina näyttelyiden edelle.

Rakossa ei näkynyt selkeitä kiviä tai muutakaan epäilyttävää eikä tyttö aristellut vatsan tunnusteluita. Virtsanäytettä ei saatu virtsan vähyyden vuoksi, joten eläinlääkäri kirjoitti reseptin bakteeripohjaiselle virtsatietulehdukselle, mikä on kuulemma yleinen etenkin tyttökissoilla. 

Nora sai reseptin sekä antibiootti- (5 pv) että tulehduskipulääkekuurille (3 pv). Lääkkeet menivät mukisematta päiväruuan joukossa eikä tyttö ole enää tiettävästi rämpännyt vessassa aamun jälkeen! Tarkistan vielä virtsan pH:n heti kun onnistutaan osumaan Noran kanssa yhtä aikaa vessan puolelle.

"Rapsuja!"

12 kommenttia:

  1. Voi kurjuus, toivottavasti neito toipuu nopeaan tästä inhasta vaivasta. Olipa hienoa toimintaa eläinlääkäriasemalta, että järkkäsivät tilaa teille, ja vielä bonuksena säästyi massukarvatkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tosi tyytyväinen molempiin seikkoihin! Se siinä oiskin ollut, jos olisi pitänyt turvautua syvässä boikotissa olevaan asemaan tai jopa lähteä 100 km päähän seuraavaan. Nyt jännätään kun eilen oli viimeinen kipulääkepäivä.

      Poista
  2. Voi voihan pissa! Toivottavasti lääkkeet tehoavat heti ja Nora on taas pian oma normaali ihana itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tehonnut ja toivotaan, että vaikutus pysyy! :)

      Poista
  3. Voi harmi! Ihan tuntematon juttu meille, taitaa olla harvinaisempi kolleilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulemma bakteeritulehdukset on enemmän naaraiden juttu. Kolleilla on isommassa riskissä kiteet ahtaamman virtsatien vuoksi.

      Poista
  4. Osakseen kuulostaa aika vastaavalta - meillä Onnilla idiopaattinen kystiitti ja tuollaisilla pissatulehduksilla oireilee. Mekään ei saatu tulehdusta poissuljettua koska kissa oli pissinyt rakon ihan tyhjäksi (kävi ennen eläinlääkäriin lähtöä puolen tunnin aikana hiekkiksellä lähes kymmenen kertaa). Mutta idiopaattiseksi kystiitiksi diagnosoin uusiutuessa (ja ohjeeksi oltiin saatu antaa muutama päivä vahvaa kipulääkitystä, kunnes meni ohi, jos ei mene, niin sitten ell). Mun tietojen mukaan bakteeriperäisiä tulehduksia kissoilla on varsin vähän, ja idiopaattinen olisi peräti yleisempi (jos muistan oikein, 70-80% tapauksista?). Toivottavasti toki olisi bakteeriperäinen eikä idiopaattinen kystiitti, koska huonossa tapauksessahan se on jatkuvasti uusiutuva riesa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... :( Norallahan on tuota stressipissailua, mutta koskaan ei ole ollut lähellekään näin pahana. Tosi harmi kun se näytteenotto ei onnistunut, olisi ollut tosi hyvä nähdä onko antibiootille oikeasti tarvetta. Mutta onneksi se on vain 5 pv kuuri. Kipulääkekuuri loppui eilen.

      Poista
  5. Toivottavasti Nora paranisi tuolla kuurilla! Onneksi pääsitte nopeasti käymään eläinlääkärissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parani. ♥ Eläinlääkärissä pyydettiin tuomaan virtsanäyte tutkittavaksi kuurin loputtua, mutta unohdin sen kokonaan... Eipä sille tosin olisi ollut tarvettakaan. Onnistuin mittaamaan pH'n kuurin aikana ja se näytti normaalia. :)

      Poista
  6. Onneksi pääsitte lääkäriin nopeasti! Parasta on myös tuo että tapahtui arkena ja aamulla, koska meillä nämä käy AINA viikonloppuisin..........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ugh. :( Tuon verran oli onneksi meillä tuuria mukana ja toki sekin, ettei oireilu jatkunut kuurin alettua. :)

      Poista