sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lapset kasvaa, ainakin fyysisesti

Raku-apina täytti eilen jo 5 vuotta! Ajatella. 5 vuotta on osaltaan merkkipaalu, se on jo puolivälissä kymmentä vuotta ja kuulostaa paljon aikuisemmalta kuin 4-vuotias. Pojan käytös ei ole kuitenkaan muuttunut mihinkään, se yhä saa päivittäin äkkinäisiä hepulikohtauksia ja sutii menemään jellonakarjahdusten saattelemana ja leikkeihin lähdetään aina innolla.

"Eilinen synttäriboi tahtoo tekemistäää!"

"Mami vaan kattoo jotain netflixiä, buu."

Merkkipaalun saavuttaminen ja kasvattajan perinteisestikin facebookissa julkaisema onnentoivotus pentueelle vanhan pentuajan yhteiskuvan kera sai minut hirmuisen nostalgiselle tuulelle. Katselin pentueen kuvakansiota läpi ja hymyilin tyhmänä 10-14 -viikkoiselle pikku-Rakulle. Raku on kolmikon ainut, joka on tullut minulle heti luovutusikäisenä. Tytöistä minulla ei olekaan kunnommin ihan pentuaikojen kuvia. Haikusta ei lainkaan ja Norasta olen nähnyt pari. Rakun kuvissa minua nauratti erityisesti se, ettei poika ole muuttunut 14-viikkoisesta miksikään. On vain isompi versio pikku-minästään. Raku oli jo ihan pentuna humoristinen ja leikkisä, mutta samalla myös harkitsevainen. Myös kuvista välittyy Rakun rauhallisuus ja uteliaisuus: kun muut istuvat valppaina ja seuraavat silmä tarkkana tavoittamattomissa olevaa huiskaa tai jopa koettavat käskeä sitä lähemmäs, Raku ottaa rennosti makuullaan, odottaen parempaa tilaisuutta iskeä.

Nykyäänkin Raku jaksaa hämmästyttää sillä, miten sama kissa pystyy yhtäkkiä kiihtymään nollasta sataan ja toisaalta taas istua elegantin patsasmaisesti minuutteja paikoillaan liikkumatta.

"Heiiis mikä tää on?!"

"Naru! Mun lempparia!"

"No poseerataan vähän."

Juuri kun mielessäni harmittelin kun kukaan ei käytä tuota pussia, Raku on alkanut nukkumaan siinä varsin usein.

"Pitääkö synttäriboinkin tehdä temppu herkun eteen, mitä tämä on?"

Paljon onnea rakkaalle 5-vuotiaalle apinajellonapatsaalle! ♥

torstai 27. lokakuuta 2016

Kissamaista elämää, osa 2

Parin viikon ajan vahvana teemana meillä on ollut Pokémon. Mutta ei se Pokémon, mikä on ollut viime kuukausina kaikkien huulilla. Siinä missä tuo trendikkäämpi Pokémon on ollut mitä mahtavin harrastus koirien kanssa, on tämä versio nähtävästi kovasti kissojen suosiossa.

Palasimme Noran kanssa juurille ja aloimme pelaamaan Pokémon Anywherea eli tässä tapauksessa SoulSilveria. Peli on ollut tosi tykätty kisujenkin keskuudessa, se on houkutellut kaikki vähintään kerran mukaan pelaamaan.

Slurps!

Vähän ahdasta, mutta hyvin mahtuu!

Nora vaihtoi väriä

Peliseuralainen nro 2

Syksyn myötä Nora on kovasti aktivoitunut tulemaan syliin myös tietokonehuoneen ulkopuolella. Peliseuran ohella tyttö tulee monesti syliin tv:n ääreen.

Tyytyväinen laatikkokisu

Ahne Raku

Läpikuultavan laatikon vaikeus ja huvi. Raku ymmärsi hypätä suoraan laatikon yli nupin kimppuun, mutta Nora yritti sinnikkäästi laatikon läpi (kerrankin näin päin!).

Patsas patsastelee

Jalka!

"Eikö me saatais edes maistaa?" Pitkästä aikaa jättijauhomatoja lismuille

lauantai 22. lokakuuta 2016

Lisäravinteiden antamisen helppous

Tiedättekö sen tunteen kun keskellä viikkoa saat kuningasidean, että teet kerrankin jotain erilaista ja teet blogijulkaisun videona? Sitten alat käsikirjoittamaan videota mielessäsi etkä malta odottaa viikonloppua, että pääset kuvaamaan videon päivänvalossa. Ja sitten kun se päivä koittaa ja saat viimein pitkän pohdinnan ja aherruksen jälkeen kameran aseteltua mahdollisimman ideaaliseen kuvausasentoon. Sitten höpötät kameralle jotain 20 minuuttia aiheesta ja hitusen vierestäkin ja juuri kun olet pääsemässä siihen videon ydinasiaan, niin kamera ilmoittaa muistikortin olevan täynnä. Vaikka tyhjensit kortin juuri videointia varten. Ei väkisin. Poistat tiedoston ja kuvaat vain sen ydinasian.


Lyhyesti lisäravinteiden tarpeesta


Lisäravinneteoria ja -tarjonta kissojen raakaruokinnassa ovat kokeneet paljon muutoksia vuosien varrella. Tämän huippuhetkenä oli vuosi 2014 kun ymmärrys kissojen ravintoaineiden ihanteellisimmista tarpeista ja lisäravinteiden vaihtoehtojen valikoimasta laajeni.

Vielä muutama vuosi sitten ainoina tarvittavina lisinä pidettiin Multicatia ja kalaöljyä. Mahdollisena ekstrana kalsiumlisä Calphosum D eikä Multicatille nähty juurikaan potentiaalisia korvaajia. Näillä luotettiin kissan saavan täydennettyä kaikki ravintotarpeet, mitkä jäävät uupumaan raakaruuasta. Sittemmin ollaan opittu alkaa hyödyntämään ravintoaineita koskevia tutkimuksia ja hyvinkin laajaa tuotevalikoimaa. Enää ei tarvitse tyytyä vain eläimille suunnattuihin tuotteisiin, vaan tiedetään ihmisten tuotteiden olevan sopivia yhtälailla, kunhan niissä ei ole kissalle haitallisia täyteaineita tai liian suuria ravintoainevahvuuksia.

Nykyään tiedetään, ettei vain Multicatilla ja kalaöljyllä pärjää. Kissan ruokinnassa lisien suhteen saanneissa erityistä huomiota tulee kiinnittää A-, B-, D- ja E-vitamiineihin sekä kalsiumiin, sinkkiin ja jodiin. Näistä Multicatista on hyötyä vain B- ja E-vitamiinin sekä kalsiumin osalta. Multicat tarvitsee siis kaverikseen vielä D-vitamiinin, sinkin, jodin, kalaöljyn sekä kalsiumia myös muusta lähteestä, ellei Multicatia anna useampaa tablettia. Multicat on kuitenkin kallis lisä, joten se on hyödyllistä korvata muilla valmisteilla.

Aina välillä raakaruokintaryhmissä ja -foorumeilla (enemmän koirapuolella) törmää henkilöihin, jotka pyytävät mahdollisimman yksinkertaista lisäravinneratkaisua, ettei tarvitse antaa "sataa eri lisää". Monien eri lisien antaminen voi kuulostaa haastavalta ja helpolla ratkaisulla etsitään myös ajan ja vaivan säästöä.

On olemassa erilaisia Multicatia halvempia lisäravinneyhdisteitä, kuten esimerkiksi Möllerin kalanmaksaöljy. Siihen saa yhdistettyä kalaöljyn, D- ja E-vitamiinin. Myös A-vitamiinin, mutta vaikka virallinen tarve täyttyykin sillä lähes tuplasti, sitä on sen verran vähän, ettei tarvitse huomioida maksan annostuksessa eli näitä kahta voi tarjota yhtä aikaa.

Kivennäisaineista taasen ei ole kunnollista yhdistevaihtoehtoa. Sinkin ihanteellinen saantimäärä on sen verran iso, ettei sitä saa valmiina yhdisteenä niissä määrin mistään.

Eli jos esimerkiksi käytät Möllerin kalanmaksaöljyä, tarvitset se mukaanlukien yhteensä 5 eri purkkia ja pulloa, eli Möllerin lisäksi B-vitamiini, sinkki, jodi ja kalsium.

Myös puoliraakaruokinnalla ja kokonaan teollisella ruokinnalla on hyödyllistä tai jopa tarpeen antaa lisiä. Lisät riippuvat syödystä ruuasta ja sen määrästä, mutta vähintään mukaan kannattaa ottaa D-vitamiini ja sinkki. Teollisista ruuista näiden saanti jää lähelle virallisen minimitarpeen.

Käytäntö


Meillä Möller ei tuonut turkkiin samanlaista pehmeyttä kuin Salmopet-lohiöjy, joten luovuimme sen lyhytaikaisesta käytöstä. Meillä tulee A-vitamiini maksasta ja loput tarpeet purkeista eli purkkeja on käytössä 7 (B-, E- ,D-, sinkki, jodi, kalsium, kalaöljy). Lisäksi koska kaikki eivät pysty käyttämään kaikkia samoja tuotteita allergioiden vuoksi, meillä on 2 eri B-vitamiinivalmistetta ja 2 eri jodivalmistetta. Yhteensä lisiä on siis 9 kpl.

Kaikki lisät ja kätevistä kätevin tabletinpuolittaja

Lisien kanssa alku on aina vaikein. Lisien hankinta ja annostusten laskeminen (näistä voit lukea lisää raakaruokintajulkaisustani) ovat aikaavievimmät, mutta itse antaminen on todella helppoa. 

Suuri ajan- ja hermojensäästövinkki on hankkia tabletinpuolittaja. Ennen suurin osa ajastani ja hermoistani lisien antamisessa meni kovien tablettien puolittamiseen saksilla. Tuloksena oli aina tabletinpuolikkaiden sinkoilu eri puolille huonetta ja niiden perässä konttaaminen ja samalla vilkuilu, ettei kukaan kisuista käytä tilaisuutta hyväkseen ja ahmaise omaa ja/tai kaverin ruokaa. Tabletinpuolittaja löytyy ainakin apteekeista, ostin omani Yliopiston apteekista ja se maksoi n. 9 €. Tabletinpuolittajalla homma hoituu sekunnissa ja ilman turhia voimannäyttöjä, joten on todellakin hintansa arvoinen.

Toisena vinkkinä on, mitä jotkut tekevät, on sekoittaa tabletit ja jauheet viikkoannostelijaan valmiiksi, jolloin lisät on helppo kipata siitä suoraan ruokaan kunkin päivän mukaan ja lisätä vain öljyt. Tämä nopeuttaa toimintaa jonkin verran, mutta minusta siinä vaiheessa kun öljyt pitää lisätä joka tapauksessa erikseen mukaan, niin on sama annostella samalla muutkin lisät erikseen.

Toinen samantapainen ajansäästökikka on paloitella tabletit purkkiin valmiiksi annoskokoisiksi.

Tabletinpuolittajan hankinnan jälkeen vaikein vaihe lisien antamisessa on ollut minulle ottaa lisät esiin antamista varten. Osa on jääkaapissa ja loput kaapissa omalla hyllyllään. Annan lisät päivän viimeisellä aterialla ennen nukkumaanmenoa ja välillä sitä on niin väsynyt, että lisien esiinkaivaminen tuntuu niin kovin työläältä. Tähän auttaisi ruokailun aikaistaminen ja väsyneenä tsemppaan itseäni sillä, että sen jälkeen kun lisät on maassa aterioiden edessä, loppu sujuu kuin vettä vain. Ja siitä on tärkeä hyöty kissojen terveydelle, joten loppujen lopuksi pienellä vaivalla on suuri hyöty. Kyllä sen verran pitää jaksaa. 

Ajattelin havainnollistaa helppouden videon avulla. Ensimmäisen muutaman kerran jälkeen kaikki sujuu jo rutiinilla, joten raakaruokinnan aloittamista ei kannata vieroksua lisien vuoksi. Lisissä ei myöskään kannata pelätä, että jos annostus menee hieman yli tarpeiden. Haitallisiin yliannostuksiin on pitkä matka suosituksista.


Annostukset/pv (ei videon järjestyksessä):

Haiku 4,5 kg:

Pieni teelusikan kärjellinen Grau-merilevää
Puolikas mitta Puhdas+ 200 mg Kalsiumsitraattia
1/4 Dogs First Vitamin B Complex -tabletista
2 tippaa E balansia
2 tippaa Devisol Drops D3:a
pieni loraus Salmopetiä
Puolikas Vida vahva -sinkki

Haikun lisät

Raku 4,5 kg:

Puolikas mitta Puhdas+ 200 mg Kalsiumsitraattia
1/4 Dogs First Vitamin B Complex -tabletista
2 tippaa Devisol Drops D3:a
pieni loraus Salmopetiä
Puolikas Vida vahva -sinkki
(E balans ei sopinut Rakulle, joten etsinnässä uusi E-vitamiinilisä tai paluu Multicatiin)
(lisänä myös Jozon mineraalisuolaa 2 g/pv, mutta käytännössä annan sen verran mitä poitsu suostuu syömään. Vähäkin on tyhjää parempi. Tämän lisän Raku saa päiväruuan mukana)

Nora 3,5 kg, puoliraakaruokinnalla:

1/4 tbl Pirkka B-vitamiinia
1/4 Vida Vahvaa (videolla taisi eksyä puolikas)
2 tippaa Devisol Drops D3:a (allergioiden vuoksi isompi annostus)
(lisänä myös Jozon mineraalisuolaa vajaa 2 g/pv. Tämän lisän tyttö saa päiväruuan mukana)

Noran lisät


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Hankala Raku

Niin ihana kuin Raku onkin, välillä vastoinkäymiset poitsun kanssa tympii. Ainakin sen pienen hetken ennen kuin poitsun tekemiset nostavat taas leveän hymyn ja mahdollisesti naurunpurskahduksen huulille. 

Normaali arki menee Rakun kanssa melko lailla täydellisesti, mutta jos vähänkään poikkeaa kaavasta joko pakon edestä tai muusta syystä, tiedossa on todennäköisesti hankaluuksia. 

Otetaan ihan ensiksi hampaat, koska ne harmittavat tällä hetkellä eniten. Rakulla kerääntyy tosi herkästi hammaskiveä ja olemme nyt parin vuoden ajan käyneet kontrollissa vuosittain puhdistamassa hampaat. Vuonna 2014 Rakulta todettiin röngtenissä pari alkavaa syöpymää kahdessa hampaassa, mutta eläinlääkäri on sen jälkeen kontrolleissa todennut, ettei syöpymä ole lähtenyt leviämään. Tästä huolimatta Rakulta on pudonnut lähes kaikki etuhampaat, joko FORLin tai tapaturman vuoksi. Huhtikuun lopulla käydessämme tämän vuoden kontrollissa eläinlääkäri kehui miten hyvässä kunnossa Rakun hampaat ovat aktiivisen harjauksen ansiosta ja sanoi, että tästä syystä seuraava käynti voidaan ottaa jopa 1,5 vuoden päähän kun tähän asti käyntisuositus on ollut 10-12 kk välein.

Työttömänä minulla oli runsaasti jaksamista harjailla, mutta töiden vuoksi harjailu on pitkälti unohtunut. Harjaus ei vie aikaa, siinä menee noin 10 minuuttia 3 kissan kanssa kiinniottoineen. Silti se tuntuu nykyään niin kovin työläältä. Ja valitettavasti se näkyy. Rakun hampaista ei uskoisi, että ne on putsattu vasta puoli vuotta sitten. Pakko ahkeroitua harjauksen kanssa. Onneksi tilanne ei ole kuitenkaan niin paha, että pitäisi aikastaa hammaslääkärikäyntiä. Mutta kovasti siihen suuntaan mennään, jos harjailu ei saa uutta puhtia alleen.

"Mami ei sullakaan mitkään hehkuhampaat oo!"

"Tuliko hyvä kuva?"

Toinen asia on Rakun allergiat. Rakulle sopivien ravintolisien määrä on hyvin rajoitettu ja valitettavasti viime aikoina meidän luottotuotteet ovat eläneet muutosten kourissa. Käyttämämme sinkkilisä Biozink muutti jokin aika sitten koostumustaan kovemmaksi ja sen myötä katosivat myös tehot. Suuremmalla annostuksellakaan lopputulos ei ollut entisen veroinen, joten lähdin etsimään meille korvaavaa lisää. 

Rakun lisäravinnemahdollisuuksia rajoittaa mm. maissitärkkelysallergia, joten etsin lisiä, joissa sitä ei ole. Niitä ei ole kovin montaa, mutta onneksi kuitenkin jokunen löytyy. Ilmeni, että Raku on jollekin muullekin aineelle allerginen, sillä jopa 3 maissitärkkelyksetöntä sinkkivalmistetta olivat epäsopivia. Korviin iski töhnäpommit jo 1-2 pv tuotteen käytön aloituksesta. Sopimattomia olivat mm. Puhdas+ Tuplasinkki (tarjottu ilman kapselia). Lifen sinkki ja Solgarin Sinkkipikolinaatti. 

Näiden jälkeen jäi testattavaksi käytännössä enää Vidan vahva sinkki, ennen kuin minun pitäisi heittää hanskat tiskiin tai kokeilla vielä kahlata ulkomaalaiset valikoimat läpi. Onneksi kuitenkin Vidan vahva sinkki osoittautui sopivaksi kaikille ja onnistui lunastamaan paikkansa meidän lisäravinnehyllyltä.

Maissitärkkelyksettömiä sinkkilisiä. Näistä Rakulle sopivat Biozink ja Vida.

Sinkkilisän löydyttyä asiat olivat taas 2-3 kk ajan hyvin, kunnes käyttämämme Dogs Firstin E-vitamiinilisä alkoi lähestyä Parasta ennen -päiväystään, mikä on tämän kuun lopulla, eikä kyseistä tuotetta ole enää saatavilla. Jälleen kerran olin hyvin vähäisten vaihtoehtojen edessä ja ainut toivo oli, että joko Probalansin E balans tai Avitalin E-vitamiini olisi Rakulle sopiva korvaaja. Avitalin ongelma on kuitenkin hyvin kallis hinta tarpeeseen ja avauksen jälkeiseen käyttöaikaan nähden, joten vaihtoehtona ennen Multicatiin paluuta oli vain E balans. E balansia taasen emme ole tähän asti kokeilleet sen pahan hajun ja potentiaalisen allergeenin, luontaisen säilöntäaineen bentsoehapon, vuoksi. Allergioiden lisäksi Raku on nirso, joten pahanhajuinen lisä tiesi hyvin todennäköisiä ongelmia, jos bentsoehappo ei aiheuttaisi harmeja sitä ennen. Ihmisten E-vitamiinituotteissa taasen on niin iso määrä E'tä kissan tarpeisiin, etteivät ne ole hyviä vaihtoehtoja. Rasvaliukoisuudestaan huolimatta ylimääräinen E-vitamiini varastoituu kehnosti, joten E-vitamiinia tulee saada tarpeeksi päivittäin.

Jättäessäni E-vitamiinipohdinnat muhimaan, päädyin Mustin ja Mirrin lisäravinnehyllyä tutkiessani ostamaan huvikseni kokeiluun Avitalin lohiöljyn. Sen litrahinta 100 ml pullossa on pienempi kuin Salmopetin ja molemmat ovat 100 % puhdasta lohiöljyä, joten mitään ongelmia ei ollut odotettavissa.

Avitalin maistuvuus oli täysi kymppi ja samaa pystyy sanomaan myös tehokkuudesta, mutta valitettavasti jokin pieni haittaava yksityiskohta siinä on matkassa, sillä Avitalin tullessa kuvioihin Rakun korvat alkoivat lotista. Ei suoranaisesti töhnineet kuten normaalissa allergiareaktiossa, mutta lotisivat. Odotin lotinan loppuvan itsestään jokusessa päivässä, mutta kun näin ei käynyt, jätin Avitalin pariksi päivää pois ja lotina lakkasi. Otin Avitalin uudestaan käyttöön ja lotina palasi. Kyseessä pitäisi olla tismalleen samanlainen tuote kuin Rakulle sopiva Salmopet, joten sopimattomuus on hyvin suuri mysteeri. Avital mainostaa käyttävänsä erityistä tekniikkaa öljynteossa, joten löytyyköhän syy siitä. Rakun olessa kyseessä syy voi löytyä hyvinkin pienestä asiasta.

Raku palasi Salmopetiin ja Haiku syö Avitalin loppuun.

Molemmat 100 % lohiöljyä, mutta vain Salmopet sopii Rakulle

Samoihin aikoihin kun Raku palasi takaisin Salmopetiin, n. viikko sitten, päätin ostaa testiin E balansin, kävi miten kävi. Haikulle lisä menee ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta tyttö onkin hyvin ahne. Raku on yllättävä kyllä nuuskinut lisää kiinnostuneena, mutta en ole vielä tarjonnut kun odoteltiin Avitalin vaikutuksen varmaa lakkaamista ennen uuden lisän testaamista. Raku saa E-vitskun testiin loppuviikosta, toivotaan, että se sopii ja maistuu.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Heihei piilo

Kun jokin tavara on tarpeeksi kauan pyörinyt maisemissa, siitä luopumisesta tulee vaikeaa. Näin on käynyt meidän lattiaa jo kahden vuoden ajan koristanut itsetehty pesä, joka on saanut kausittaista suosiota osakseen. Lähinnä laatikko on ollut käyttämättömänä, mutta on saanut pysyä paikallaan, jos joku siitä sattuisi kiinnostumaan.

Jokin aika sitten laatikko alkoi näyttämään iän merkkejä ja katto alkoi painua siihen kohdistuvan paineen vuoksi. Raku on silloin tällöin istunut katolla ja sitä käytetään myös laskeutumisalustana ja ponnistuskimmokkeena.

Yhä etenevissä määrin olen miettinyt, että turvallisuus- ja tilasyistä laatikko olisi jo aika hävittää. Mutta se on saanut jäädä paikoilleen, ovathan kisut käyttäneet sitä nykyään suhteellisen aktiivisesti (muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa).

Eilen minua puri siivouskärpänen ja päätin tehdä suursiivouksen. Siinä ohella päätin, että on viimein aika luopua laatikosta. Kohtahan meille tulee toinen pakastin, joten kaikenlainen lisätila lattialle on tervetullutta, jottei asunto mene liian ahtaan näköiseksi.

"Siis mitä, kohta meillä ei enää ole tätä?!"

"En tykkää, tyhmä mami!"

"Nora mami sano, että se purkaa tän!"

N: "No niinpä näkyy."

N: "Ei siinä sitten muuta kuin heihei piilo."

"Pääsisköhän tänne vielä?"

"Nyyh!"

Onneksi on vahvaa pahvia.

"Eihän se katto edes ollu pahasti painunu. Mut heihei munki puolesta piilo. Onneksi meillä on nyt uusi superkiva keittiössä!"

Tila näyttää nyt paljon avoimemmalta ja siistimmältä. Kannatti luopua, vaikka vaikeaa olikin.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Mikä tekee lelusta hyvän?

Kissoilla eri lelumieltymyksiä. Se ei helpota yhtään materialistin elämää kun taloudesta löytyy 3 kissaa eli myös kolmenlaisia lelumieltymyksiä. Toki yhteisiä mielenkiinnon kohteita löytyy paljon, mutta ne pienet makuerot tekevät uusien lelujen ostamisen kynnyksen alhaiseksi, sillä yleensä edes joku innostuu lelusta. Edes hetkeksi. Joskus kuitenkin makuerot tekevät yhteisleikit vaikeaksi, sillä mieluusti valitsen leikkiin lelun, mistä kaikki pitävät.

Viime kuun alussa meille rantautui pitkästä aikaa bird-lelukeppi, joka ei kuitenkaan kovin kauaa pysynyt ehjänä. Onneksi rikkoontuminen koski ainoastaan narun irtoamista kepistä ja leikit ovat voineet jatkua normaalisti.

Ongelmana on kuitenkin ollut, ettei Noraa enää kiinnosta jahdata jättisulkia. Haiku taasen on sulista ihan innoissaan ja Raku leikkii kohtalaisella innolla. 

Koska Nora rakastaa haasteita, eräällä leikkikerralla kiepautin lelun ympäri ja koitin leikittää tyttöä pienelllä nuppipäällä.

Kumpi kiinnostaa enemmän: aidot hyväntuoksuiset sulat vai pieni nuppi?

Nora oli ihan liekeissä saadessaan uuden pienen kohteen pyydystettäväksi. Ja ei ehkä niin yllättävää kyllä, nupista innostuivat myös Raku ja Haiku ja nupin perässä rynnistettiin suuremmalla innolla kuin sulan. Siinä missä sulat kelpaavat vaanimiseen ja lyhyihin syöksyihin, nupin perässä juostaan taloa ympäri.

Haiku on meidän sulkakissa, se innostuu sulkaleluista selvästi eniten


"Ei vois vähempää kiinnostaa, vie se pois."

"Hei lintu, täällä ois ilmasia haleja!"

"Ei hätää Haiku, minä nappaan!"


"Väistykää rahvaat, minun vuoroni loistaa."

"Tätä ei lasketa!"


Pussi käy myös vaanimispaikasta

"Tules sieltä."


"Älä karkaa!"

"Maista jättitassua!"

Pelaaja 2 liittyi peliin

N: "Meinaatko?"

"No et takuulla!"

"Mihis me jäätiin?"

"Ai niin!"

"Hups!"

"Olen ok!"

"Baadapappappaa, I'm loving it!"


Nyt me leikitään lähinnä nuppipäällä. Aika hieno kahva lelulla. :D