lauantai 5. syyskuuta 2015

Harjoituskissa

Pari henkilöä on kysynyt minulta olenko ottanut Haikun harjoituskissaksi kun otin sen ennen ensimmäistä rotukissaani. Harjoituskissaksi sen vuoksi, että jos jokin menisi pieleen niin maatiaisen kanssa se ei haittaisi niin paljon kuin rotukissan. En ymmärrä tällaista logiikkaa ollenkaan. Tarkoitetaanko tällä sitä, että maatiaisen kanssa ei ole tavallaan vastuussa kenellekään, jos kissa lopetetaan tai annetaan/myydään pois (rotukissoissa kasvattaja yleensä haluaa kuulla silloin tällöin kasvattiensa kuulumisia kun taasen maatiaiskissoissa yhteydenpito loppuu yleensä kissanhaun jälkeen) ja/vai onko kyse siitä, että ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi saadun eläimen kanssa ei haittaa niin paljon, jos jokin menee vikaan? Ainahan sen voi laittaa pois ja ottaa halutessaan uuden.


Vaikka maatiaisen ostohinta on yleensä pieni tai jopa olematon siitä, mitä rotukissoista pyydetään, ovat ne silti täysin samanarvoisia lemmikkeinä. Kissa kuin kissa tulisi ottaa sen koko elämän kestävällä tositarkoituksella eikä ostohinnan pitäisi enää vaikuttaa mihinkään sen jälkeen kun lemmikki on saapunut taloon. Sekä maatiaiskissalla että rotukissalla on samat ravintotarpeet ja hoitovaatimukset. Molemmat tarvitset eläinperäistä, lihaisaa ruokaa; eläinlääkäriä, jos sairastuvat; leikitystä sekä muuta virikettä päivittäin pysyäkseen onnellisena sekä turvallisen elinympäristön. Valitettavasti nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille ja eriarvoisuus on näkyvissä välillä myös saman talouden kissojen välillä. Esimerkiksi joissakin talouksissa perheen maatiaiskissa syö halvinta mahdollista ruokaa sekä ulkoilee yksinään vapaana kun taasen rotukissa syö kallista eläinkaupan ruokaa eikä ulkoile yksinään. 

Rakastan maatiaisia ja halusin maatiaisen itselleni jo ihan senkin vuoksi, että haluan tehdä osani maatiaisten arvostuksen parantamisessa ja negatiivisten stereotypioiden poistamisessa. Yksi tehokas tapa on näyttää konkreettista esimerkkiä. Minulle oli tarkoitus tulla ensimmäiseksi kissaksi rotukissa ja suunnitelmissa oli ottaa sille kaveriksi maatiainen, mutta elämäntilanteeni vuoksi päädyinkin ottamaan ensin maatiaisen, sillä ajattelin sen pärjäävän paremmin ainoana kissana jokusen vuoden (ei pärjännyt). Ennen ensimmäisen kissani tuloa olin lukenut jo vuosia kissan oikeanlaisesta hoidosta ja ruokinnasta, joten hoidon laadun puolesta sillä ei ollut mitään väliä oliko ensimmäinen kissa rotukissa vai maatiainen.


Olen myös välillä saanut palautetta internetin ulkopuolella, ettei Haikua juurikaan näy blogissa verrattuna curleihin. Tämä johtuu ihan siitä, ettei Haiku suuremmin tykkää poseerata kameralle ja vaikka Haikullekin saa nauraa usein, se ottaa kuitenkin elämän hieman vakavammin kuin curlit, joten curleista saa sitenkin helpommin materiaalia kuin Haikusta. Haiku on mukana blogissa kuitenkin mahdollisimman paljon.

Vaikkei Haikua näy täällä yhtä paljon kuin curleja, se ei tarkoita, että Haiku olisi minulle vähemmän rakas tai että Haiku jäisi curlien varjoon. Päinvastoin, minun ja Haikun välillä on hyvin syvä side, joka tulee parhaiten näkyviin juurikin blogin ulkopuolella. Keskustelen Haikun kanssa paljon päivittäin ja Haiku tahtoo olla lähelläni. Ollessani suihkussa se on monesti oven takana odottamassa ja naukaisee onnessaan kun tulen pois sieltä. Omat hajut pitää heti puskea takaisin. Haiku on mustasukkainen luonteeltaan: jos silitän toista kissaa, Haiku saattaa tulla lähelle joko vihjailevasti tai kertoen myös äänellään, että häntäkin pitää huomioida. Vieraiden läsnä ollessa Haiku tulee monesti lähelleni makoilemaan tai on vähintään samassa huoneessa kanssamme eritoten jos olemme keittiössä. Haiku on tarkka siitä, että huomioin sitä vähintään yhtä paljon kuin muita. Haiku ei ole sylikissa, mutta viime vuoden alusta lähtien se on tullut välillä syliini oma-aloitteisesti. Aluksi siihen tarvittiin vilttiä alle, mutta aika pian Haiku uskaltautui kokeilemaan ilmankin ja sen jälkeen sylihetket alkoivat yleistyä entisestään kun sylihetkiä rajoittavaa vilttiä ei enää tarvittu. Haiku on yhäkin tarkka sen suhteen miten paljon saan liikkua ilman, että Haikua alkaa ahdistamaan ja se hyppää pois sylistä. Sylihetket on iso luottamuksen osoitus Haikulta, sillä se ei selvästi ole siinä elementissään, mutta tahtoo tehdä niin joka tapauksessa.


Tänään tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä kun Haiku tepasteli elämääni. Olin myyty heti kuvattoman myynti-ilmoituksen nähdessäni ja myyty olen edelleen, Haiku on enemmän kuin täyttänyt ne ominaisuudet mistä kissassa haaveilin. 

Ihanaa vuosipäivää rakas Haiku! ♥

30 kommenttia:

  1. Ihan mahtava teksti! Minullakin on kaksi maatiaiskissaa, enkä voi käsittää miksi ne olisivat minulle yhtään vähemmän rakkaita siksi, ettei niillä satu olemaan papereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinpä, kissa on kissa hintaan ja sukutauluun katsomatta ♥

      Poista
  2. Hyvää vuosipäivää teille! <3 Jotenkin käsittämätön ajatus että joku ottaisi maatiaisen "harjoitukseksi" ennen rotukissaa. Meillekin maatiainen tuli ensiksi, mutta ihan yhtälailla sillä viikolla kun Onni meille kotiutui, olimme rotukissaakin käyneet katselemassa ja rodullisuus/roduttomuus ei ollut merkitsevä tekijä. Ja meilläkin jää muuten ehkä Onni hieman tyttöjen varjoon blogissa - suurimpina syinä siksi ettei se ole yhtä kuvauksellinen tapaus, mutta nyt Ruskan myötä Onniakin on alkanut näkymään blogissa enempi - kuinkas muutenkaan, kun Ruskan mielestä tuo oikukas kolli on paras kissakaveri ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Sepä, ei ole mitään syytä ottaa harjoituskissaa kun kissa kuin kissa tulisi ottaa tositarkoituksella ja huolehtia siten että lajinmukaiset eri tarpeet täyttyvät.

      Se on hankala kun on erilaisia kissoja taloudessa. Yleensä siinä käy juurikin niin, että joku esiintyy blogissa/netissä toista enemmän. :D

      Poista
  3. Ihana teksti, onnea vuosipäivästä! ♥ Mulla on samantyylinen teksti luonnoksissa odottamassa julkaisua Jadesta, jossa käsittelen mm. sitä, miksi Jadea ei näy blogissa yhtä paljon kuin poikia. Syykin on sama kuin teillä, eli Jade ei myöskään tykkää olla kameran edessä kovinkaan paljon. Tekstin kirjoittamiseen inspiroi eräs anonyymikommentti jossa oltiin huolissaan Jadesta. Kommentin saamisesta on jo muutama kuukausi, mutta en ole saanut tekstiä julkaistua sen henkilökohtaisen luonteen vuoksi. Katsotaan, jospa mä sen piakkoin uskaltautuisin julkaisemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Se on toisaalta ihan ymmärrettävää, että netin välityksellä tulee kuva eriarvoisuudesta, jos toista esiintyy vähemmän kuin toista, mutta kissoilla on eri luonteet ja yleensä ne villeimmät tapaukset on niitä, joista saa helpoiten materiaalia. :D Leikeissäkin meillä on vähän hankalaa Haikun kanssa kun se on kyllä innokas leikkijä, mutta sen leikkityylillä on usein vaikea kuvata toisella kädellä ja Haiku tosi herkästi lähtee pois, jos jompikumpi curleista pyrkii osallistumaan leikkiin.

      Toivottavasti julkaiset tekstin, avaa ehkä vähän lukijoiden silmiä! :)

      Poista
  4. Herppipuolella puhutaan paljon harjoituskäärmeistä, mutta en ole koskaan kuullut että kukaan puhuisi harjoituskissoista. Eikä mun kuullen ehkä kannatakaan puhua, saattaisin räjähtää. :D Ei meilläkään aikuiset ole yhtään vähemmän arvokkaita kuin Tomu, vaikka niillä ei olekaan papereita. Oikeastaan päinvastoin, Kiira on mun elämäni kissa. Käyttäydyn tietysti mahdollisimman puolueettomasti ja huomioin kaikkia kissoja yhtälailla, ei neiti saa mitään erityisvapauksia. :) Ihanaa vuosipäivää! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, minä olen onneksi onnistunut missaamaan tuon harjoituskäärmeilmiön. :( Surettaa muutenkin herppipuolella kun eläimiä kohdellaan kuin tavaraa: monesti tehdään vaihtokauppoja lajista toiseen ja liian usein näkyy "mielenkiinto lopahti"-myynti-ilmoituksia. :/ Herppienkin arvostuksessa on vielä kovasti parannettavaa.

      Sama täällä, lähtökohtaisesti huomioin kaikkia yhtä paljon. :) Ekstraa saavat sitten ne, jotka tulevat omatoimisesti huomiota hakemaan, lähinnä tytöt. :D

      Kiitos! ♥

      Poista
  5. Onnea vuosipäivän johdosta :) En ymmärrä minäkään ajatusmaailmaa, jossa maatiainen olisi vähemmän arvokas tai rakas kuin rotukissa. Meillekin tuli rotukissa lähinnä sen takia, että miehellä on ollut joskus kissa-allergiaa ja totesimme siperiankissa-Lucan ollessa meillä hoidossa, ettei ainakaan siitä rodusta pahemmin tunnu oireita tulevan, joten aloimme etsiä sopivaa pentuetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Sipukoista olenkin lukenut, että ne sopisivat roduista parhaiten allergiselle puuttuvan allergiaa aiheuttava fel d 1-proteiinin vuoksi. :)

      Poista
  6. Just näin. Kissa on kissa on kissa! Hyvää vuosipäivää ja many more!

    VastaaPoista
  7. Hyvää vuosipäivää!
    Hirveetä aatella, että jossain on ihmisiä, jotka ajattelee maatiaisen olevan jotenkin alempiarvoinen kuin rotukissa ja sitten vielä kehtaa kutsua harjoituskissaksi... Kissa on kissa ja jokainen kissa on yhtä arvokas kuin kaikki muutkin kissat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Sitä ihmettelen minäkin, etenkin kun toisella kysyjistä on itselläänkin 2 maatiaista rakastettuina ja hyvinhoidettuina perheenjäseninä. :D

      Poista
  8. Onnea teille vuosipäivästä! Ja oli kyllä niin loistava teksti! Ei mene tämänkään emännän ymmärrykseen puheet harjoituskissasta, samanlaiset tarpeet sillä maatiaisella on, kuin paperillisellakin, huhhuh taas ihmisten hölmöjä kysymyksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Näin on, ihmisten pitäisi oppia katsomaan hintalappujen ohi sitä eläintä itseään. :)

      Poista
  9. Hyvää vuosipäivää!

    En myöskään ymmärrä tollasta asennetta. Musta tuntuu että jotkut ihmettelee kun meidän maatiaiset on meille näin rakkaita kun ovat - nehän on hei vaan maatiaisia..... Kissa on kissa, ihan sama onko paperillinen rotukissa vai maatiainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Tuollainen pinnallisuus on kamalaa. :(

      Poista
  10. Paljon onnea vuosipäivästä ♥ Munkin mielestä on tyhmää, että rotukissat on niin ylempiarvostettuja kuin maatiaiset ja maatiaisista ajatellaan että ne ovat jotenkin huonompi käytöksisiä kuin rotukissat. Eikä maatiaisia yleensä edes leikata ja niiden annetaan vaan huidella kiimassa kollien luona.. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Niinpä, tuo käytös-stereotypia on harmillisen yleinen. Kuten myös se, ettei maatiaisiin haluta kuluttaa rahaa kun ei niistä ole juuri mitään maksettukaan. :( Kamalaa kun ei nähdä hintalappua syvemmälle.

      Poista
  11. Hyvä postaus, kumpa kaikki ajattelisivat maatiaisten olevan yhtä arvokkaita kuin rotukissat! Inun kanssa on myös huomattu monesti ihmettelyä, nimenomaan maatiaiskissojen omistajilta, että voiko kissaa ihan oikeesti opettaa/sosiaalistaa/harrastaa... Mun vastaus on että kissan kanssa voi tehdä melkein mitä vaan mitä koirankin kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja niinpä! Vielä on pitkä tie siihen, valitettavasti. Tosi mahtavaa! Tuohonkin törmää liian usein, että ihmiset luulee, ettei kissaa voi kouluttaa. :/

      Poista
  12. Mukavaa vuosipäivää! :) Haiku on ihana ja erityisen kauniin värinen kissa!

    Ihmisten arvostus maatiaiskissoja kohtaan näkyy ilkeästi löytöeläintalojen loossien täyttymisellä kissoista, joilla ei ole tunnistussirua ja joita ei kukaan kysele. :( En tiedä olenko ainoa, joka ajattelee, että eläminen vuodesta toiseen pienessä loossissa yhdessä kymmenen muun kissan kanssa ei ole kissalle onnellista elämää. :( Tokikin parempi kuin ulkona kylmässä nälkäisenä, mutta...

    Itselläni on 1 maatiaiskissa ja 3 rotukissaa. Kaikki ovat rakkaita, mutta jos tulisi tulipalo ja ehtisin pelastaa vain osan kissoistani niin pelastaisin maatiaiskissan ja yhden rotukissoistani. Luonne on minulle kissassa terveyden lisäksi kaikkein arvokkain asia eikä suinkaan se onko kissalla papereita vai ei..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Sepä se, yhäkin löytyy liikaa niitä, jotka eivät välitä. :( Vaikka hissukseen arvostus on nousemassa, vielä on runsaasti työtä asian parantamiseksi. Monilla eläinsuojeluyhdistyksillä on onneksi sijaiskotitoiminta, jolloin kissat saavat asua aivan kuin omassa kotonaan, kunnes oma lopullinen koti löytyy. Suuren plussan mukana tulee toki myös iso miinus, että yhdistys on riippuvainen sijaiskotien määrästä. Pieniin tiloihin on helpompi sijoittaa kissoja, vaikkei olot olisikaan yhtä hyvät kuin sijaiskodeissa elävillä.

      Poista
  13. Onnea Piivi ja Haiku, monia yhteisiä vuosia lisää !

    Mä oikeasti kyseenalaistan näiden merkkikissoja enemmän arvostavien ihmisten eläinrakkauden. Vaikuttaa siltä, että kissa on pelkästään status heille, siinä missä ehkä vähän hienompi auto ja design-lamppu. Tavara tavaran joukossa.

    Eläinrakas ihminen taas näkee kissan kissana ja arvostaa sen ominaisuuksia oli ne sitten mitä tahansa. Onneksi meitä on paljon ja blogistaniassa saadaan ehkä jopa vähän vietyä tätä viestiä eteenpäin, kissa on kissa on kissa. piste.

    Meillähän on se yksi pikku-apina, joka tuottaa matskua blogiin enemmän kuin kukaan, toisena siellä keikistelee se Matzo ja tylleröt jää vähemmälle. Meilläkään se missään tapauksessa tarkoita, että ne olisivat vähemmän rakkaita. Viime yönäkin näin painajaista, että Elli katosi ja etsin sitä siinä unessa päiviä. Onneksi se löytyi niin heräsinonnesta itkien ;)
    Että sen verran harjoituskissa tuo meidän maatiainen on....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Juuri näin. Siinä vaiheessa kun katsotaan hintalappua eikä kissaa itseään, kyse on statusrakkaudesta, ei kissa- tai ylipäätään eläinrakkaudesta.

      Onneksi oli vain uni! :) Minullakin yksi iso pelko on, että kissat pääsisivät karkaamaan enkä saisi niitä enää takaisin. Parvekkeenkin tarkistan joka kerta ennen kuin kisut päästän sinne, ettei mihinkään ole sattumalta ilmaantunut kissanmentävää reikää... :D

      Poista
  14. Huh kun on vierähtänyt aikaa, meillä on vähän syyshässäkkää suvun merkeissä... Ihan herkistyin kun luin tämän. Kauniita sanoja ja täyttä asiaa! Meillähän Tidi on myös maatiainen ja on meidän perheen ehdoton silmäterä, jonka hyvinvointi huomioidaan kaikenlaisissa tilanteissa. Erilaisuus on rikkautta. On varmasti ihanaa elää erilaisten (niin rodultaan tai roduttomuudeltaan:) kuin luonteiltaankin) kisujen keskellä:)
    -T&Tidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiä se aika menee touhuillessa! Todellakin on rikkautta! :) Minusta on hurjan mielenkiintoista tutustua erilaisiin kissapersooniin ja vaikka omilla kisuilla on paljon yhteisiä luonteenpiirteitä, ovat ne silti hyvin erilaisia keskenään. :)

      Poista
  15. Aika monella näyttää olevan sekä rotu- että maatiaiskissoja. Meillä ei muita olekaan kuin maatiaisia enkä rotukissaa itse edes ottaisi jos valita pitäisi; ensisijaisesti siksi koska maatiaiset ovat niin helppohoitoisia eikä niillä ole mitään rotutyypillisiä sairauksia riesana. :) Toisekseen rotukissat ovat itselleni käytännössä tosi vieras asia vaikka niistä löytyykin helposti tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatiaiskissoissa on oma taikansa, vaikka "peruskissoja" ovatkin. :) ♥ Haluan, että minulla tulee aina olemaan ainakin yksi maatiainen, vaikka haaveet vetääkin enemmän rotupuolelle. Rotutyypilliset sairaudet on onneksi nykypäivänä hyvin hallinnassa, kiitos jalostuskissojen terveystestausten. :) Tavallisessa hoidossahan rotu- ja maatiaiskissa eivät eroa toisistaan, ellei ota rotua mikä vaatii myös erityishoitoa.

      Poista