torstai 30. heinäkuuta 2015

Rakun osaamat temput

Rakun vuoro. Raku on tosi innokas temppuilija, joka rakastaa oppia ja tehdä temppuja, monesti kehräten samalla. Raku osaa yhteensä 11 eri temppua, joista 2 (kaada ja ali) se on oppinut pelkästään Haikua tarkkailemalla. Rakun uusin temppu on ali, sen se oppi kun treenasimme Haikun kanssa temppua videota varten (temppu ei kuulu Haikun suosikkeihin ja meillä on ollut pitkä paussi sen tekemisessä) ja Raku seurasi uteliaana vierestä. Raku seurasi niin intensiivisesti, että Haikun jälkeen kokeilin temppua huvikseni Rakulla ja poitsu hoksasikin jujun heti pelkän käskysanan kuultuaan.

Ihan ongelmitta Rakun kuvaus ei sujunut, mutta vika oli kuvaajassa. Kun aloimme kuvaamaan, kiinnitin huomiota vain siihen miltä Raku näytti kamerassa. Käydessäni läpi materiaalia kuvauksen jälkeen, huomasin, että naamaani tuli häiritsevän paljon esille (keskityin enemmän ilmeideni tarkkailemiseen kuin Rakun suoritukseen) ja tukkakin jäi rumasti kiinni. Kuvaushetki oli kestänyt kuitenkin sen verran kauan, etten viitsinyt kiusata Rakua kuvaamalla kaikkea uudestaan. Lopuksi kun laskin, että kaikki temput ovat varmasti mukana, huomasin, että peruuta-temppu unohtui kuvata. Kuvasimme vielä sen ja koska Raku oli yhä todella innokkaana mukana, päätin sittenkin kuvata kaikki (paitsi läpi ja pujottelu ja toki peruuta) uudestaan ja poistin alkuperäisen videon. Alkaessani editoimaan videoita, huomasin, että poistetun videon mukana lähti myös läpi-temppu, joten se piti kuvata pikaisesti vielä uudestaan. Päivä oli ehtinyt tässä vaiheessa vaihtua, kuten sukkanikin. :D Rakulle taasen pelkkiä kehuja, poitsu jaksoi erinomaisesti mokailevasta mamista huolimatta eikä häiritsevät tytötkään saaneet keskittymistä herpaantumaan.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Katse kohti kestävämpiä puita

Nyt riitti. Nuo pahvipuut eivät näytä kestävän näiden kisujen riehumisia. Olen saanut vähän väliä ostaa varaosia, joko puut ovat katkenneet itsekseen tai muuton yhteydessä. Viimeksi ostin uudet tolpat vuoden alussa kun olohuoneen kiipeilypuu katkesi. Viime yönä tietokonehuoneen puun ylin nukkumataso rikkoontui varoittamatta ja rämähti alas ilmeisesti kisujen riehunnan yhteydessä, sillä Nora ja Haiku istuivat kiipeilypuun lähellä ja Raku rikkoontuneen tolpan vieressä puussa kun ryntäsin huoneeseen rämähdyksen kuultuani. Onneksi kukaan ei loukkaantunut tälläkään kertaa.

Kiitos tolppa, arvostan

Tympii suuresti olla jatkuvasti ostelemassa uusia osia eikä tämmöinen tietenkään ole hyvä kisujen turvallisuudenkaan kannalta, joten päätin, etten enää korjaa tuota ja alan säästämään rahaa oikeasta puusta tehtyyn, kestävämpään, kiipeilypuuhun. Niiden hinnat pyörii pitkälti 200-500 € paikkeilla kun taas korkeita pahvipuita saa monesti Zooplussasta jopa alle 150 €'llä tarjouksesta ostettuna.

Toisaalta harmittaa kovasti vaihtaa laadukkaampaan, sillä tykkään kovasti pahvipuiden ulkonäöstä. Tämä kyseinen puu varsinkin on toiminut mahtavana leikkipaikkana kun siinä on tuo piilo(t) ja leveä taso, jossa Nora rakastaa pyöriä. Pitää koittaa löytää mahdollisimman samannäköinen puu. Tai ehkä Nora kelpuutta muunkinlaisen tasaisen tason, jossa on kuitenkin mahdollisuus riehua tolpan kanssa. 

Jos tuuri käy, onnistun ostamaan puun kisuille joululahjaksi veronpalautusrahoilla.

Muutkin tolpat ovat pitkälti aikansa eläneitä, jäljellejäänyt taso on epävarma. Siinä on uusittu tolppa eikä ruuvi ollut täydellisen yhteensopiva, joten tolppa jäi hieman huteraksi.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Ilmeilyä

Yritin ottaa Rakusta hienoja poseerauskuvia heinänkortta kuvausapuna käyttäen. Höpöksihän se meni.

"Mikä toi on?" 

"Hällä väliä, tapan!"

"Rawr!"

"Kuole!"

"Noh?!"

"Voisiks hei nyt..."

"Blä"

"Käviks tää Rakun suussa?"

"Hyi!"

"Ehkä mä kestän"

"Aaaa"

"Miten tää otettiinkaan?"

"Nora näinkö: Aaaa?"

"Anna mäkin maistan"

"Tosi hyvää!"

torstai 23. heinäkuuta 2015

Haikun osaamat temput

Meiltä toivottiin julkaisua, missä näkyisi kaikki kisujen osaamat temput. Haikulla ja Rakulla temppulista on sen verran pitkä, että ajattelin katselukokemuksen olevan miellyttävämpi kun teen jokaisesta temppuilijasta oman videonsa. Haikusta, ensimmäisestä kisusta, aloitus.

Haiku osaa 15 eri temppua, jotka kaikki ovat nähtävillä videolla. Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi opettanut Haikulle uuden tempun ja nyt treenaammekin oikeastaan kahta. Toinen on "virallisempi" ja toista koitan, josko Haiku oppisi sen satunnaisilla treenailuilla ja silitys- ja kehupalkkiolla varsinaisten treenihetkien ulkopuolella. Jälkimmäistä temppua olemme joskus aikoinaan ennenkin harjoitelleet, mutta se unohtui sittemmin ja muistui mieleeni vasta eilen kun vahingossa sanoin siihen liittyvän käskysanan.

Olen tähän asti käyttänyt videoiden muokkaamiseen Windowsin Elokuvatyökalua, sillä se on ollut curlien haaleille väreille ihan sopiva. Haikun värit se pilasi nyt kokonaan, joten latasin MAGIX Movie Edit Pro 2015'n testiin, jotta saan todennäköisemmin videon laadun pysymään hyvänä. Tämä video on tehty sitä käyttämällä ja tykkäsin laadusta sen verran paljon, että teen sillä myös kolme muutakin jonossa olevaa videota näin kuukauden kokeiluversion aikana. Katsotaan, josko myöhemmin hankin ohjelman omaksi asti, jos videoidentekokokemukset pysyvät hyvinä.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Tassuja

Parasta Ikinä! -blogissa heitettiin kissantassuhaaste. Tällä kertaa siis keskitytään näihin kisujen terapeuttisiin liikkumis- ja leipomisihanuuksiin, jotka myös tassuina tunnetaan.

Leipomistassut

Väriläiskä

Värien harmonia

Rakastan kilpikonnakissojen tassujen monivärisyyttä. Haikulla on tosi kauniisti jakautuneena takatassuissa vaaleaa ja tummaa väriä ja värivaihtelu on päässyt anturoihin asti. Tykkään kovasti tuosta takatassun pinkin anturan mustasta pisteestä. 

Haiku inhoaa, jos sen takatassuja silitellään reidestä alaspäin. Etutassujenkaan silittelyä se ei normaalisti suuremmin arvosta, mutta Haiku on kuitenkin kova leipomaan ja leipomisen yhteydessä se tykkää kovasti, kun etutassun anturoita silittää. Silloin varpaat kirpistyvät tiukasti sormen ympärille.

Haikulla on hieman kovemmat anturat kuin Rakulla ja Noralla. Mahtaneeko johtua siitä, ettei Haiku hoida anturoitaan yhtä perusteellisesti kuin nuo curlit. Raku ja Nora nimittäin myös järsivät ja repivät anturoitaan osana pesuprosessia, Haikun taasen en ole nähnyt moista juurikaan tekevän.

Kipristelyä

Vieno venytysharotus

Varvasvälikarvat

Rakulla on tosi suloiset pinkit anturat. Kauniin pitkät varvasvälikarvatkin. Raku ei laita pahakseen tassujen ja anturoiden silittelyä ja alkaa usein kehräämään moisesta huomiosta.

Pitkät karvatupsut

Vauhtianturat

"Ihanaa kun huomioit!"

Kirpistelyä

Noran pörrötassut, vauhtitassut. Silkkisen pehmeät tassut, joita saa silitellä niin paljon kuin jaksaa. Nora tykkää kovasti kun tassuilla leikitään. Noralla on aivan ihanan pitkät varvasvälikarvat takatassuissa, mukavat pehmustimet vauhdin ja hyppyjen hurmaan.

Palkkioksi ahkerasta poseeraamisesta Nora vaati paaaljon silityksiä ja pusuja, syliinkin piti päästä nukkumaan. ♥

torstai 16. heinäkuuta 2015

Oma kolo

Haikulla on oma kolo mistä se rakastaa saalistaa huiskaa. Minusta Haiku muistuttaa kovasti kolostaan saalistavaa ankeriasta sen odottaessa kärsivällisesti, kunnes huiska tulee suoraan sen eteen ja hyökkää sitten puoliksi ulos piilostaan huiskan kimppuun. Kun huiska katoaa iskuetäisyydeltä, Haiku kiemurtelee takaisin kolon sisään odottamaan uutta hyökkäystilaisuutta. Haiku-ankeriaalle tulee naurettua joka kerta ja mukavaa toki myös, että kiipeilypuun turhakkeella on jokin käyttötarkoitus. 

"En ole ankerias, olen kissa!"

"Ei ankeriailla ole tällaista arvokkuutta"

Ankerias hyökkää "..."

"Näytän sulle ja sun ankeriaalle hammasta."

"Nih"

"Tässä odotellaan"

"Mitä ihmeellistä tässä on?"

"Noraaa sä mokaat mun kuviot"

"Oispa saalista"

"Huijasit minut ulos!"

"Äkkiä takaisin!"

"Kjeh kjeh"

Ps. Rakullakin on oma kolo.


perjantai 10. heinäkuuta 2015

Ruoka-ajan muutos ja Rakun lihotuskuuri

Rakulla on herkkä masu. Teini-ikäisenä (n. 5-6 kk iässä) se alkoi oksentelemaan, jos söi liian paljon tai vähän päivän aikana. Oksentelu tapahtui aamuyöstä-aamusta jokusen kerran viikossa ja oksennus oli joko ruokaa tai mahanestettä riippuen mitä ja mihin aikaan iltapala oli syöty. Oksentelu kesti jokusen kuukauden ja sain sen loppumaan vähentämällä märkäruokaa ja tarjoamalla iltapalaksi hieman raksuja.

Sittemmin onnistuin yhdistämään herkkävatsaisuuden iltapalan kellonaikaan. Jos annoin iltapalan iltakymmenen jälkeen, aamuöinen-aamuinen oksennus oli odotettavissa. Ainakaan raakaruokinnan myötä ruokamäärällä sinänsä ei ole ollut enää väliä, mutta herkkujen kanssa saa olla varovainen. Raku ei kestä suurta määrää pakastekuivattuja herkkuja päivän aikana ja oksentaa ne heti ulos, jos saa liikaa. Raku kestää kuitenkin suhteellisen suurta herkkumäärää eikä täten herkkuraja tuota ongelmia temppuilussakaan. Raja on helppo vetää, sillä yleensä yksi herkkupurkki (25 g) kestää päivittäiselläkin temppuilulla useamman päivän kolmen kissan kanssa.

Rakun masun tarkkuus iltapala-ajan kanssa ei ole muuttunut vuosien varrella. Jopa 22.10 annettu ruoka on ollut riski. Tämän vuoksi meillä on ollut rutiinina 21.30 tapahtuva iltapala, se on sopiva aika päiväruuan ja aamupalan välissä. Mielenkiintoista on, ettei muiden ruoka-aikojen kanssa tarvitse olla näin tarkkana.

Jäätyäni työttömäksi pari vuotta sitten iltapalan ja aamupalan aikaväli on venynyt 12-14 tuntiin, koska tykkään nukkua pitkään. Tämä ei ole kisuja haitannut eikä täten minuakaan, mutta nyt toukokuussa päätin lähteä testaamaan, saisimmeko pikkuhiljaa muutettua iltapalan aikaa niin, että aamupalaan ei olisi enää noin pitkä aika. 

Kisut olivat tottuneet 5 minuutin +- tarkkuudella tapahtuvaan 21.30 iltapalaan, joten aloitin totuttamisen hyvin varovasti. Lisäilin pitkälti aina vain 5 minuuttia lisää iltapalan ajankohtaan ja pysyimme uudessa ajassa hetken aikaa ennen seuraavaan 5 minuuttiseen siirtymistä. Olen todella iloisesti yllättynyt, että Raku ei ole oksentanut kertaakaan tämän totuttamisen aikana. Nyt olemme päässeet pisteeseen, että edes 23.30 tapahtuva iltapala ei johda aamuiseen oksentamiseen! Nykyisin kisut saavatkin iltapalan vasta 23-23.30.

Ja sitten toiseen Raku-aiheeseen: Rakun lihotuskuuri etenee vaihtelevasti. Sen jälkeen kun poitsu sai broilerin paistisuikaleen ruokavalioonsa lihotusruuaksi, Raku alkoi näyttää hyvällä tapaa leveämmältä ylhäältäpäin katsottuna. Vaa'an mukaan paino ei ollut muuttunut, mutta silmämääräinen tarkastelu kertoi, että suikaleet tekivät tehtäväänsä. Meidän harmiksemme paistisuikale on kuitenkin täälläpäin hankala siitä, että sen saatavuus on kiven alla lähikaupoissani. Sitä myydään vain S-marketissa ja silloin kun satun näkemään pakkauksia kaupassa, niitä on hyllyssä korkeintaan 4, yleensä vain 1 tai 2. 250 g paistisuikalepaketti ei kauaa kestä kahdella kissalla, joista toinen on lihotuskuurilla ja syö sitä 70-80 g/annos. Niinpä harmikseni se hyvä silmämääräinen massa pääsi katoamaan Rakulta kesän kuluessa. Vaa'an mukaan Raku oli jopa laihtunut 100 g.

Kävin toissapäivänä vähän kauempana sijaitsevassa Prismassa ja tein siellä iloisen löydön: hyllyt notkuivat paistisuikalepaketteja ja Kotimaista-sarja myy suikaletta 800 g pakkauksissa! Ihanaa, nyt viimein Rakun lihotuskuuri voi edetä tasaisemmin! Kauppamatka pitenee hieman, mutta jos ostaa useamman paketin kerralla niin reissujen määrä vähenee. Haiku pääsee takaisin paistileikkeiden pariin, niin se saa enemmän hammastyötä ja suikaletta jää enemmän Rakulle.

Tuliaisia Prismasta

Broilerin paistisuikaletta, nomnom

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Mökillä jälleen

Toinen kerta toden sanoo, tai ainakin pääsimme lähemmäs päämäärää eli ulkoilusta nauttivia kisuja, sillä tällä kertaa mökkeillessä ulkoilu sujui paremmin! Lähdimme tiistaina pariksi yöksi mökkeilemään ja saimme onneksi säätkin puolellemme, sillä lämpöä riitti! Ja sääskiä. Noraa ei kiinnostanut ulkoilu lainkaan ja Haikuakin nihkeästi, sillä se mieluiten lehmäili terassin juurella. Raku taasen yllätti jälleen positiivisesti. Laitoin Rakun ulos kiinni Haikun seuraksi ja aluksi sekin jäi vain syömään ruohoa, mutta lähti sitten ruhtinaallisin elein tutkimaan ympäristöä, paljon pidemmälle kuin viime kerralla ja kaiken lisäksi itsenäisesti. Raku suorastaan loisti itsevarmuutta ja ylvästä arvokkuutta, lähes harmittaa kun en kuvannut kävelyä videolle, sillä se oli myös hauskaa katsottavaa.

"Jaa lenkille? Emmä tiä..."

Ruohobuffet

Haiku irroittautui terassin suojista houkuttelun ansiosta

Houkutin

Harmi kun Raku ei yleensä tykkää ulkoilusta, sininen pukee sitä niiiiin hyvin!

"Mitä tuolla on?"

"Entä tuolla?"

Ylvästä kävelyä

Näin pitkälle mentiin

Ulkoilu rajoittui lähinnä vain tiistaille. Keskiviikkona ulkona ei viihtynyt kuin Haiku ja sekin vain niukasti. Sisälläkin riitti kuitenkin tekemistä: tipu-tv'n lisäksi viihdykkeinä toimivat mm. heinänkorret, ulkoa löytämäni (ja desinfioimani) linnunsulka ja sisälle eksyneet sääsket. Ajattelin sulan saavan kisut aivan villeiksi, mutta siihen nähden reaktio jäi vaimeaksi. Sillä leikittiin silti erittäin mieluusti. 

"Tipu!!"

Kisut ikkunalla

"Pääsiskö vielä vähän ylemmäs?"

Sääski lensi pääni yli

Sulkaleikkiä

"Mulle!"

Raku Mustasimmu


Sulan kanssa piti myös painia

Paini jatkui lattialle asti

Mökkeilyn kruunasi ehdottomasti nämä kaverit. Liskoharrastukseni lähti aikoinaan liikkeelle mökkimme terassin alla asuvista kesyistä sisiliskoista, joten niillä on suuri paikka sydämessäni. Tuntemattomasta syystä sisiliskoja ei ollut kuitenkaan näkynyt enää moneen vuoteen terassilla, mutta tänä vuonna ne ovat palanneet.