lauantai 23. maaliskuuta 2013

The (un)natural cat

Tilasin suurin odotuksin Anitra Frazierin The natural cat -kirjan (2008). Kyseisellä henkilöllä on yli 30 vuoden kissakokemus ja tätä holistista hoitoa käsittelevää kirjaa on kehuttu, joten odotin oppivani paljon uutta ja hyödyllistä. Ja kun kirja viimein saapui postiluukusta (tai tarkemmin sanoen posteljooni antoi paketin ihan käteen asti) melkein hypin riemusta, sillä kyseinen kirja olikin 300 sivua paksumpi kuin olin odottanut, yhteensä sivuja kirjassa on 508.

Aloitin lukemisen ja sisällysluetteloa selatessani huomasin harmikseni, että ravintoa käsittelevä osuus on vain 34 sivua pitkä. Noh, ehkä sieltä löytyy kuitenkin jotain hyödyllistä, ajattelin. Ja mitä vielä! Frazier tekee kissasta sekasyöjän! Hänen mukaansa kasviksia ja hedelmiä tulisi lisätä ruokaan jopa 20 % verran ja vanhoilla kissoilla vieläkin enemmän! Frazier painottaa, että ruualla on hyvin suuri merkitys kissan elämänlaadussa ja että kissat ovat monintavoin herkempiä kuin me ihmiset (ei vain ruuan kanssa) ja silti hän haluaa että kissan ruokavaliossa käytetään ylettömästi hiilihydraatteja, joita kissa ei voi edes hyödyntää ja joista on jopa haittaa! 

Toki kissa pärjää semmoisella ruokavaliolla jopa terveenä, onhan maatiloillakin kissat pärjänneet sekaruokinnalla, kunhan saavat kuitenkin ruokavaliossaan korkealaatuista(kin) eläinperäisiä aineita (saaliseläimet kuten myyrät yms), mutta minusta on pyöristyttävää että satoja kissoja hoitanut, alalla arvostusta saanut henkilö tekee kissasta sekasyöjän! Hän perustelee että kissa syö luonnossa eläinten lisäksi ruohoa "ja ties mitä kasviksia ja hedelmiä". Hassua, sillä missään muussa lähteessä en ole törmännyt tähän "kasviksia ja hedelmiä" - argumenttiin. Eihän siinä ole mitään järkeäkään. Kissa lihansyöjänä yksinkertaisesti on puuttellinen elimistöltään, sille ei ole evoluution aikana kehittynyt kasviperäisten aineiden käsittelyyn tarvittavia osia, joten eiköhän sekin jo kerro, ettei kissa syö luonnossa hedelmiä kuin ehkä äärimmäisen nälän pakosta. Kissa ei tarvitse hiilihydraattia (jota kasviksissa ja hedelmissä on moninkertainen määrä kuituun nähden) ja kuituakin vain suolen toiminnan tasapainottamiseen ja elimistön puhdistamiseen (oksentaminen).  Kissan elimistö on täydellinen lihansyöjän elimistö. Kissalla on lyhyt paksu- ja ohutsuoli  ja lyhyt ruuansulatukseen tarvittava aika (sekasyöjillä pidemmät, sillä kasviperäiset aineet vaativat enemmän käsittelyaikaa), syljestä puuttuu sekasyöjille ja kasvissyöjille ominainen ruuansulatusentsyymi ja elimistössä kissalla ei ole kasviperäisten aineiden käsittelyyn vaadittavaa entsyymiä. Kissa pystyy hyödyntämään kasviperäisiä aineita niin vähän, ettei niitä ole hyötyä syöttää, sillä haitta on hyötyä suurempi. Keho kuormittuu turhaan sen pyrkiessä käsittelemään tavaraa, jota se ei pysty käsittelemään.

Ja ihan kuin tuossa ei olisi tarpeeksi syytä heittää kirja kaapin perälle ja olla ikinä enää avaamatta sitä, Frazier mainitsee "silloin tällöin annettavaksi sopivat ruuat" - osiossa mm. pizzanpalan ja spagetin tomaattikastikkeella. Didudiduduuu.......



Muihin kirjan ohjeisiin ja argumentteihin en osaa vielä sanoa juurikaan, sillä olen vasta alkupuolella menossa. Kirja käsittelee kissan hoitoa yleisesti ja kyllä sieltä jo jotain hyödyllistä tietoa on löytynyt ja varmasti tulee vielä löytymään, kunhan vain jättää tuon ruokintaosion omaan arvoonsa. Kissanruuan rasvaisuudeksikin sanottiin, että vähintään 15 % (raakaruuat) ja tämänkin lisäksi voi tarjota joka aterialla hitusen voita. Mikään kissan saaliseläimistä ei ole noin rasvainen, kissan saaliseläimet ovat max 10 % rasvaisia. Toki jos kyseessä on kuiva-aine, tuo rasvaisuus on sopiva, mutta ei missään nimessä märkäaineena. Se ei ole mahdollista, ellei tarjoa broilerit nahkoineen, jolloin taas kissa saa ihan liikaa omega 6'tta elimistöönsä, sillä nahassa on kymmenkertainen määrä omega 6'tta lihaan verrattuna.

Ps. Kirjassa myös suositellaan, että kissanpennut luovutetaan 8-10 viikkoisina. Kirja on myös pitkälti tunnepohjalla kirjoitettu (kerrotaan paljon omista kissoista ja käytetään hellyttelysanoja), joten omalla vastuulla, jos tahtoo kirjan lukea. Itse en suosittele tähänastisella lukukokemuksella.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Uusi pehmoinen kaveri

Ei elävä, valitettavasti, mutta hyvä väliaikainen helpotus pentukuumeeseen. <3

Kävin ensimmäistä kertaa vuuuuuuosiin Kemin Lumilinnassa. Viimeksi kävin muistini mukaan 10 vuotta sitten, mutta saattaa olla että vähemmän. Yli 6 vuotta sitten kuitenkin. Ei ole paljon muuttunut niistä ajoista, mutta oli silti mukava käydä kun saatiin Allergia- ja astmaliiton kautta ilmainen sisäänpääsy. Pitihän sitä toki kierroksen jälkeen käydä matkamuistoja katselemassa ja siellä rakastuin ensi silmäyksellä tähän kaveriin, ai että! Pehmoinen ja kaunis, mukaanhan se oli saatava. 

Mishassa (juu pitihän nassukka nimetä mahdollisimman pian <3) on vieno, mutta silti aika voimakas tuoksu, joten samalla kun sitä nuuskutin mietin mitenhän kisut suhtautuu kun tuon sen kotiin. Haiku oli perinteiseen tapaan ovella vastassa kotiintullessani ja meni meluamaan tuomani paperikassin kimppuun. Otin pussista Mishan ja näytin sitä Haikulle. Haiku meni selvästi varuilleen ja minun piti silitellä Mishaa samalla kun vakuutin Haikua myös sanoin, että on turvallista tulla lähemmäs tutustumaan. Tällä välin Raku oli tullut eteiseen myös ja tarkkaili tilannetta kauempaa, hyvinhyvin varovasti siirtyen lähemmäs tutkimaan tulokasta. Rakun vakuuttaminen Mishan vaarattomuudesta oli hieman hankalampaa (minun piti nostaa Misha suukoteltavaksi ennen kuin Raku uskoi että se ei tee pahaa), mutta sen jälkeen Raku oli äärimmäisen kiinnostunut Mishasta. Seurasi perässä kun kannoin sitä huoneesta toiseen samalla kun purin tavaroita ja otin kuvia. Haikukin suhtautui oikein myötämielisesti tulokkaaseen.

Ja mikä parasta, mitä enemmän minä kiinnitin Mishaan huomiota, sitä positiivisemmaksi ja kiinnostavammaksi kisut kokivat sen läsnäolon. :D 

Uusi nassukka Misha <3

Hai ja Misha

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Eliminaatiodieettikuulumisia

Dodii, viime kuun puolivälissä kisut siirtyi kokonaan barfille Rakun allergiaoireiden vuoksi. Vaikka eliminaatiodieetti tulisikin tehdä niin, että ensin syötetään vain yhtä ruokaa ja sitten jos kissa pysyy oireettomana niin sitten lisätään muitakin pikkuhiljaa, mutta tein nyt niin että poistin ruokavaliosta vain teolliset ja  pidin ruokavalion säännöllisenä, jotta pystyn paikantamaan aiheuttajan, jos oireita tulee. Dieetin aikana ollaan syöty näitä ruokia:


- kalkkunan jauheliha
- broilerin jauheliha
- kokonainen broileri (sekapusseja)
- broilerin koipi-reisi
- broilerin sisäfilee
- broilerinsiipi
- broilerinkaula
- broilerin sisäelinseos (maksa, sydän, kivipiira)
- broilerinmaksa
- broilerinsydän
- broilerin kivipiira

+ Multicat ja lohiöljy



Näistä oireita on aiheuttanut koipi-reisi ja todennäköisesti maksa (ei välttämättä sisäelinseos, tutkinnan alla). Pitää nyt siirtyä tarkempaan dieettiin että todennäköisiä allergeenejä ei anneta kun kerran viikossa testiksi, niin näkee siinä samalla ettei jokin noista oireettomista ole sittenkin mukana töhnäämässä korvia. Samalla myös Multicat ja lohiöljy lähtee varalta vähäksi aikaa pois. Eli nyt siirrytään siihen oikeaoppisempaan eliminaatiodieettiin. :D

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Meh meh

Haikun valokuvaus ja videokuvaus on haastavaa, sillä Haiku ei suuremmin kameroista tykkää ja menee yleensä niiden edessä lukkoon. Välillä tulee niitä helmiä, että esim. saa Haikun puhumaan kameran edessä. Viimein sain videolle Haikun jutustelua, mitä olenkin jo pitkään koittanut saada talteen. :D

Video

Luunirsoilu loppunut

Raku aloitti yhtäkkiä viime kuussa luiden kanssa nirsoilun eikä suostunut enää niitä syömään kokonaisena. Ei auttanut lähes vuorokauden paastot eikä veitsellä pienemmäksi pilkkomisetkaan. Veitsen kanssa palat jäi Rakun mittapuulla turhan isoiksi eivätkä kelvanneet niin millään. Huonon menekin vuoksi mentiin pari viikkoa osittain jauhetuilla broilerinsiivillä, osittain erillisenä kalsiumlisänä.

Saksilla olen nyt pariin kertaan leikkonut ja niiden avulla olen saanut pilkottua ne kokoon minkä Rakukin hyväksyy, ovat jopa kadonneet kupista sitä myötä kun ne sinne leikkoo! Saksilla leikkominen sujuu myös paljon veistä nopeampaa, joten kelpaa erinomaisesti sekä omistajalle että kissalle.

Tänään odottelin tärkeää puhelua ja tottakai se tuli juuri siihen aikaan kun pilkoin Rakun broilerinsiipeä. Puhelin oli toisessa huoneessa, joten nakkasin sakset pikaisesti lavuaariin, poistin suojahanskat ja juoksin keittiöstä tietokonehuoneeseen. En ehtinyt vastaamaan (ja koska puhelu tuli yksityisestä numerosta en myöskään voinut soittaa takaisin), mutta palatessani keittiöön siellä odotti aivan ihana näky! Raku oli siirtynyt järsimään keskenjäänyttä siipeä! Ihanata! Eiköhän se tästä pikkuhiljaa lähde taas sujumaan. :)