Jo alle tunti kotiutumisesta Hai alkoi heräillä. Koska ruuminlämpö laskee nukutuksen aikana, Hai sai levätä vessassa, asunnon ainoassa huoneessa, jossa on patteri jo käytössä. Hain maatessa (mutta silmien avulla reagoidessa) menin toiseen huoneeseen juttelemaan isän kanssa. Hai ei vissiin tykännyt jäädä yksin ja oli puhelun aikana noussut ylös. Huomasin sen seisomassa vessan oviaukolla.
Eläinlääkäri olikin varoittanut, että herätessä kissa ei välttämättä hallitse rakkoaan ja äksidentti saattaa tulla ja niinhän se tulikin. Hain askel oli todella hoippuvaa, mutta siitä huolimatta se onnistui hypätä makkarin sängylle minun siivotessa pissaläikkiä keittiöstä. Äkkiä kissa alas sängyltä ja makkarin ovi kiinni. Syödessäni keittiössä Hai koitti hypätä tuoleille...
Haavan suojana olleen lappusen se repi jo viimeistään 2 h heräämisestä. Minä tietenkin siinä sitten ihan paniikissa että nyt ei mitään suojaa ole (ei saatu mukaan kauluria tai sukkapukua, kuulema kissat jättää yleisesti ottaen haavan rauhaan). Hai nuoli haavaa kun siitä tuli lihasnestettä ja mie paniikissa soitan päivystävälle eläinlääkärille (joka oli sattumalta sama, joka Hain leikkasi) ja hän onneksi rauhoitteli että on normaalia, että sieltä eritettä tulee. Pelkäsin myös, että se oli saanut haavan auki ja sieltä sisälmystä ulos (tietystä kuvakulmasta kun katsoin niin erehdyin luulemaan nänniä haavasta tulevaksi joksikin).
Ajattelin rauhoituttuani ettei se pieni nuoleminen haittaa kun haava on kuitenkin uusi juttu ja kaipa se kiinnostaa. Kuitenkin, kun nuoleminen oli aikas jatkuvaa, soitin äidille, että hakee Mustista ja mirristä kaulurin varalle. Minulla on kuitenkin kaapissa pahalta maistuvaa haavansuojasuihketta, mutta on se hyvä olla kaulurikin varalta. Kello oli tuolloin17.30.
Myöhemmin illalla nuoleminen jatkui ja minusta tuntui kovasti siltä, että nyt tarvisi sitä kauluria. Suihketta en viitsinyt vielä laittaa kun avoimessa haavassa se aiheuttaa kirvelyä ja minusta näytti, että leikkaushaava oli pienesti avonainen eräästä kohtaa. Siinä sitten panikoin kun en osannut laittaa kauluria kiinni enkä netistä löytänyt ohjeita. Siinä sitten itku kurkussa soittelen äidille, että mites tämä nyt menee ja hän onneksi tuli sitten paikan päälle opastamaan, mutta loppujen lopuksi jätin kaulurin laittamatta kun äitini, leikkaushaavoista enempi tietävämpi. sanoi haavan olevan terveen näköinen.
Lääketokkurasta toivuttuaan Hai oli viettänyt lähes koko ajan piilossa - joko kiipeilypuun piilossa tai sängyn alla. Jouduin kuitenkin laittamaan tällekin illalle korvalääkettä, jonka Hai antoikin hyvin tehdä. Minulla on tapana palkata se, jos lääkkeenlaitto sujuu niin, että minä päätän milloin tilanne on ohi. Ja näinhän on lähes joka kerta käynyt ja annoin Haille sen ansaitseman palkkion (Primacatin kuivattu kananlihanpala) ja olin myös keittänyt toipilasta varten paketillisen alaskanseitiä, jota se innolla söi (olikin ollut yli 12 h syömättä ja juomatta). Tämän jälkeen oltiin taas kavereita ja Hai tuli viereeni tietokonepöydälle nukkumaan. :)
Kova on ollut stressi, mutta nyt kun pääsin seuraamaan Hain haavannuolemisia ihan lähietäisyydeltä, niin loppujen lopuksi ei se sitä varsinaista haavaa niin paljon nuole. :) se kun on kuitenkin vain muutaman sentin pituinen ja Hai nuolee paljon laajemmalta alueelta. Nyt on helpottunut olo ja kisukin nukkuu rauhallisena tuossa vieressä.
Kiitos paljon äidille tuesta ja kärsivällisyydestä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti